sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Fantastinen päätös konserttivuodelle


20.12.2015 Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu Musiikkitalossa Helsingissä

No nyt oli (taannoista pääministeriämme mukaillakseni) aivan fantastisen upea ilta! Konsertti alkoi Debussyn Faunin iltapäivällä, jonka raukean hyväntuulinen tunnelma oli juuri paikallaan sateisen synkkään ja pimeään Helsinkiin. Huilusoolon soitti orkesterin oma Yuki Koyama. Toisena kappaleena kuultiin Magnus Lindbergin Sellokonsertto nro 2, joka sai Suomen ensiesityksensä vasta nyt (tai tarkemmin sanottuna pari päivää aiemmin, kun RSO soitti saman ohjelman ensimmäistä kertaa). Pidin konsertosta kovasti - siitä löytyi yllättäen ihan romanttista ja muhkeaa jousilinjaa sekä mm. kivasti svengaavia jaksoja. Solistina oli Anssi Karttunen.

Ja sitten lavalle saatiin oma Sopraanomme eli Karita Mattila. Hän teki Sibeliuksen Luonnottaresta niin väkevän ja dramaattisen tulkinnan että oksat pois! RSO kykeni vastaamaan samalla mitalla, joten saimme todellakin tavanomaisesta poikkeavan esityksen. Tämä oli epäilemättä vaikuttavin Luonnotar mitä olen kuullut. On se Karita vaan uskomaton!

Väliajan jälkeen soitettiin hiljattain kuolleen Jouni Kaipaisen pieni kappale Nyo ze honmak kukyo to. Klarinettisolistina tässä mestaroi Kari Kriikku. Seuraavana Mattila ja Karttunen palasivat lavalle Kaija Saariahon Miragen merkeissä. Englanninkielinen teksti on peräisin meksikolaisen intiaanishamaanin loitsuista, joita hän lausui huumaavien sienien voimalla. Ja melkoiseen shamanistiseen tasoon Mattilakin esityksessään nousi! Karttusen sellon raastavat ja kitisevät äänet olivat erikoinen mutta kiehtova pari lauluäänelle.

Konsertin päätti Ravelin Daphnis & Chloe, sarja nro 2. Lintu piiskasi RSO:sta irti sellaista soinnin kauneutta ja voimaa tarkkuuden kuitenkaan kärsimättä, että olin aivan mykistynyt. Harvoin on tämän tyyppinen kappale tehnyt minuun yhtä suurta vaikutusta. Tätä mieltä tuntui olevan myös muu yleisö, sillä Lintu ja orkesteri saivat lopuksi aivan valtavat suosionosoitukset.

Luulosairautta Kansallisessa


19.12.2015 Molièren näytelmä Luulosairas Kansallisteatterissa Helsingissä

Molièren klassikon Luulosairas (Le Malade imaginaire) oli Kansallisteatterin Pienelle näyttämölle ohjannut Arto af Hällström viimeisenä virkatyönään. Myös teoksen suomennos oli hänen tekosiaan. Vauhdikas komedia kunnioitti barokkiajan teoksen henkeä aina lavastusta myöten. Esitys oli taitavien näyttelijäsuoritusten juhlaa, mutta jotenkin liioiteltu maku useimmista hahmoista jäi - ihan kuin tämä olisi ollut TV:n Putous-ohjelma, jossa sketsihahmot kisaavat keskenään. Tästä huolimatta oli pakko arvostaa mm. Jukka-Pekka Paloa Arganin osassa ja Minttu Mustakalliota Toinettena. Pekka Liskin näyttelemän sulhasehdokkaan maskeeraus oli loistava ja mies teki hahmosta aivan herkullisen.

lauantai 19. joulukuuta 2015

Sibeliuksen salongissa 2


18.12.2015 Sibelius-salonki 2 -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä

Sibelius-juhlavuosi alkaa lähetä loppuaan ja tänään oli minulle vuorossa vuoden viimeinen konsertti pelkällä Sibelius-ohjelmalla. Tähän toiseen SibA:n salonkimusiikkikonserttiin oli koottu viihdyttäviä ja enimmäkseen tunnettujakin pikkukappaleita.

Pianisti Emilija Rozukaite aloitti opuksella 76, josta hän soitti seitsemän osaa. Rozukaite osoitti taitavuutensa ja kypsyytensä taiteilijana, ja maalasi hyvin ilmeikkäitä ja erisävyisiä kappaleita. Seuraavaksi Mirva Helke soitti pianolla opuksesta 103 osat Kyläkirkko ja Myrsky. Hän oli teknisesti hyvä soittaja, jonka esitystä vaivasi vielä oppilasmaisuus eli oman näkemyksen ja tulkinnan puute tai ainakin niiden ohuus. Hannu Alasaarela jatkoi samasta opuksesta osilla Viuluniekka ja Soutaja. Hän oli puolestaan kiehtova ja eläytyvä soittaja, jota olisi kuunnellut enemmänkin.

Konsertin ensimmäisen puoliskon päättivät professorit Tuija Hakkila ja Petteri Salomaa. He esittivät opuksesta 57 seuraavat laulut: En blomma stod vid vägen, Kvarnhjulet, Hertig Magnus, Jag är ett träd ja Näcken sekä lopuksi opuksesta 36 laulun Svarta rosor. Hakkila soitti antaumuksella, mutta Salomaan laulussa oli pientä moitteen sanaa. Kokonaisuutena hän suoriutui nyt paremmin kuin ensimmäisessä "salonkikonsertissa" marraskuussa, mutta ylärekisterin kanssa oli edelleen selviä ongelmia.

Väliajan jälkeen Henrik Nissinen soitti pianolla Viisi romanttista kappaletta op. 101. Aivan lumoava ja kaunis oli tämäkin esitys - kyllä Akatemiassa sitten on lahjakkaita opiskelijoita! Seuraavana olivat vuorossa viulisti Réka Szilvay ja pianisti Ossi Tanner. Professorisarjan esiintyjäkaarti sai näin ollen jatkoa, ja oli jotenkin liikuttavaa huomata yleisössä isä Géza Szilvay. (Niin muuten olivat Salomaan vanhemmatkin paikalla.) Tanner oli ikäisekseen hieno duokumppani, mutta lähes kaikki huomio kiinnittyi kyllä Szilvayn maagisen kauniisti soineeseen viuluun. Numerona oli Danses champêtres op. 106. Meinasivat viedä ihan mukanaan!

Ja lopuksi pieni sokeripala: Vanha mestari Eero Heinonen soitti pianolla Kyllikin op. 41. Persoonallinen oli hänen näkemyksensä tästä kappaleesta, mutta juuri siksi niin valloittava.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Päivä täynnä ohjelmaa Tapiolassa ja Musiikkitalossa


17.12.2015 Tapiola Sinfonietta, joht. Osmo Vänskä, sol. Jevgeni Subdin, piano Tapiolasalissa Espoossa

17.12.2015 Tunne orkesterisi -luento: Minun Sibeliukseni Musiikkitalossa Helsingissä

17.12.2015 Helsingin kaupunginorkesteri, joht. John Storgårds Musiikkitalossa Helsingissä

Päivän ohjelma alkoi Tapiolasalissa klo 14. Tapiola Sinfoniettan iltapäiväkonsertin juonsi tuttuun miellyttävään tyyliinsä Janne Koskinen. Kapellimestarin korokkeelle nousi Osmo Vänskä. Ohjelma alkoi Beethovenin Pianokonsertolla nro 1, jonka solistina soitti Jevgeni Subdin. Kuulimme selkeän ja vivahteikkaan tulkinnan, joka on kuulemma päätymässä muutaman päivän kuluttua levyllekin. Subdinin omat kadenssit istuivat kokonaisuuteen oikein hyvin ja olivat piristävä lisä tuttuun teokseen. Toisena kappaleena kuulimme Dvořákin Sinfonian nro 9 ”Uudesta maailmasta”, tai tarkemmin sanottuna vain osat 2 ja 4. Largo soi romanttisen hehkuvana ja kauniina, kun taas finaaliosaan Vänskä latasi sitä fuegoa koko rahan edestä. Konsertin jälkeen olivat vuorossa lipun hintaan kuuluneet leivoskahvit - kiva idea tapiolalaisilta!

Tunne orkesterisi -yleisöluentosarjan viimeinen kerta tältä vuodelta alkoi klo 16.30 Musiikkitalon Harjoitussali Paavossa. Sali tuli aivan täyteen ja seinustoille jouduttiin kantamaan lisätuoleja. Kyse ei niinkään ollut perinteisestä luennosta, vaan vieraat keskustelivat isäntä Ville Kompan kanssa. Aluksi paikalla oli vain sopraano Helena Juntunen, sillä kapellimestari Hannu Lintu oli vielä RSO:n harjoituksessa ja saapui hieman myöhemmin. Tilaisuuden otsikkona oli Minun Sibeliukseni, ja se keskittyi tällä kertaa Sibeliuksen orkesterilauluihin. Yleisen keskustelun lisäksi ehdittiin käydä tarkemmin läpi kolme kappaletta (Flickan kom ifrån sin älsklings möte, Norden ja Luonnotar), jotka kuultiin YLE:n arkistojen kätköistä löytyneiltä tallenteilta - kaikissa solistina Juntunen. Kahdessa ensimmäisessä soitannosta vastasivat RSO ja Lintu, viimeisessä Sinfonia Lahti ja Vänskä. Upeaa oli, vaikka tietysti mielellään Juntusta olisi kuunnellut livenä!

Ja lopuksi HKO:n konsertti klo 19 Musiikkitalon Konserttisalissa. Ilmassa oli suuren juhlan hieman haikeaakin tunnelmaa, sillä kyseessä oli John Storgårdsin viimeinen konsertti orkesterin ylikapellimestarina. Ohjelmassa oli yksi ainoa kappale: Mahlerin Sinfonia nro 7. Se soi muhkeasti ja menevästi, mutta ylipitkä ja sekava keitos ei vaan teoksena ole koskaan puhutellut minua. HKO:n ja Storgårdsin esitys sinänsä oli erinomainen, mutta kun ei kolahda niin ei... "Jontte" oli elementissään ja antoi selvästi kaikkensa, joten hyvä muisto miehestä jää tämänkin johdosta. Puhumattakaan niistä kaikista hienoista konserteista vuosien varrella. Kaunis kiitos ja menestystä urallesi jatkossakin!

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Vaikuttava Saul-oratorio


13.12.2015 Oopperan leffabrunssi: Georg Friedrich Händelin oratorio Saul Kansallisoopperassa Helsingissä

Kansallisooppera ja Yleisradio tarjoavat pari kertaa kaudessa maksuttomia oopperaesityksiä suurelta valkokankaalta Alminsalissa. Nyt oli vuorossa Händelin Saul-oratorio, joka lähetettiin samaan aikaan myös Yle:n Teema-kanavalla.

Saul on Glyndebourne Opera Festivalin kesän 2015 menestystuotanto, jonka on ohjannut Komische Oper Berlinistä tuttu Barrie Kosky. Oratorio oli toteutettu vaikuttavaksi ja visuaalisestikin tyylikkääksi näyttämöversioksi, josta ei puuttunut dramatiikkaa ja karmivuuttakaan. Tärkeimmissä rooleissa lauloivat pätevästi Christopher Purves (Saul), Iestyn Davies (David), Lucy Crowe (Merab), Sophie Bevan (Michal) ja Paul Appleby (Jonathan). Orchestra of the Age of Enlightementia johti Ivor Bolton. Esityksessä oli isossa roolissa myös The Glyndebourne Chorus ja joukko tanssijoita.

Ennen kolmituntisen esityksen alkua oli mukava johdanto: Juhani Koivisto kertoi lyhyesti Saulin juonen ja Tuuli Lindeberg esitti Hans-Otto Ehrströmin pianosäestyksellä teoksesta aarian Capricious Man. Tämän jälkeen Lindeberg, Anssi Mattila ja Matias Häkkinen keskustelivat Koiviston johdolla mm. oratorion ja oopperan eroista, vanhan musiikin luonteesta ja esityskäytännöistä sekä tietysti vähän Händelistä ja tästä Saulistakin.

Piristävää ohjelmistoa joulukonsertissa


12.12.2015 Taivaallinen joulukonsertti Johanneksenkirkossa Helsingissä

Johanneksenkirkkoon oli saapunut kiitettävä määrä yleisöä kuuntelemaan tunnelmallista joulukonserttia, jonka laulusolisteina olivat basso Jaakko Ryhänen ja sopraano Mari Palo.

Konsertti alkoi J. S. Bachin Toccatalla ja fuugalla D-duuri. Urkuri Ville Urponen sai tästä ikitutusta ja lähes loppuun kalutusta kappaleesta aikaiseksi kiinnostavan ja reippaan tulkinnan. Seuraavaksi Ryhänen lauloi Bachin kantaatista BWV142 suomennetun aarian Synnyinpäiväsi kun koittaa. Ja perään tuli Händelin Messias-oratoriosta aaria Kansa, joka pimeydessä vaeltaa. Näistä vaikeista ja vaativista numeroista täytyy todeta, että parempiakin esityksiä olen Ryhäseltä kuullut. Koneisto ei ehkä ollut riittävästi lämmitetty ja mm. yläsävelien kanssa oli hienoisia ongelmia.

Mari Palo aloitti osuutensa Regerin Marian kehtolaululla sekä Selim Palmgrenin laululla Ja neitsyt pikku poijuttansa. Väliin kuultiin Urposen ja viulisti Mervi Myllyojan esittämänä osa Vivaldin Talvi-konsertosta. Tämän jälkeen Ryhänen jatkoi Konsta Jylhän Joululaululla ja Sibeliuksen ikisuosikilla En etsi valtaa, loistoa.

Mervi Myllyoja saattoi esiintyjät alas urkuparvelta soittaen kävellessään viululla Enkeli taivaan -virttä. Konsertin jälkipuoliskon kappaleet esitettiin pianosäestyksellä. Viulu oli edelleen mukana joissakin kappaleissa.

Mari Palo aloitti toisen puoliskon Bachin-Gounod'n Ave Marialla. Tätä seurasi kolmen vähemmän tunnetun joululaulun kattaus: Heino Kasken Mökit nukkuu lumiset, P. J. Hannikaisen Hiljaa helkkyellen ja Martti Helan Hiljainen joululaulu. Koskettavia ja kauniita esityksiä!

Ryhänen jatkoi vaikuttavasti Sulho Rannan laululla Taas kaikki kauniit muistot ja Helan laululla Joulu, kruunu kirkkahin. Väliin kuultiin lisää Vivaldin L'invernoa, nyt pianon ja viulun duettona. Seuraavaksi Ryhänen esitti Gunnar Wennerbergin psalmitekstiin säveltämän kappaleen Tehkää korkeiksi portit. Konsertin päätti Palo Franckin Panis Angelicuksella, johon myös Ryhänen ja viulisti Myllyoja yhtyivät. Ylimääräisenä kaikki esiintyjät ja yleisö yhtyivät virteen Maa on niin kaunis.

lauantai 12. joulukuuta 2015

Hulvatonta Offenbachia


12.12.2015 Jacques Offenbachin operetit Mannepummit ja Kissanainen Kulttuuriareena Gloriassa Helsingissä

Ville Saukkonen oli ohjannut Kulttuuriareena Gloriaan kaksi Offenbachin yksinäytöksistä operettia. Molemmat esitettiin uusina suomenkielisinä käännöksinä, joista varsinkin ensimmäisenä esitetyssä Mannepummeissa (Les deux aveugles) oli otettu melkoisia vapauksia. Tekstiin oli sisällytetty runsaasti ajankohtaisia tapahtumia ja suomalaisia henkilöitä. Tässä bouffonnerie musicalessa kaksi toimeentulonsa kanssa taistelevaa laulajaa päätyy kerjäämään Helsingissä ja kamppailemaan keskenään parhaista apajista. Sisältö ei ollut kaikilta osin poliittisesti korrektia, mutta hauskaa yleisöllä tuntui olevan. Operetin rooleissa esiintyivät tenori Ville Salonen ja baritoni Markus Nieminen.

Toisena esitetty Kissanainen (La chatte métamorphosée en femme) oli kestoltaan hieman pidempi opérette. Tarina kertoo vararikon tehneestä kaivoksen johtaja Guidosta (Ville Salonen), joka elää vain rakastamalleen kissalle Minettelle. Guidon pikkuserkku ja serkku päättävät antaa miehelle opetuksen. Intialaiseksi guruksi naamioitunut serkku (Jussi Vänttinen) saa Guidon uskomaan kykyynsä muuttaa kissan sielunvaellusta. Kissanaisena paikalle saapuva pikkuserkku (Linda Rolig) saa Guidon rakastumaan itseensä. Mukana soppaa hämmentämässä on Guidon iäkäs taloudenhoitajatar (Suvi Larjamo).

Molemmat teokset esitettiin harmonikan säestyksellä. Musiikista vastasi taidolla Matti Pulkki, joka oli vieläpä puettu operettien hengen mukaisesti.

tiistai 8. joulukuuta 2015

Jean Sibeliuksen syntymäpäivän juhlakonsertti


8.12.2015 Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri, joht. Atso Almila Järvenpää-talossa

No niin, nyt se vihdoinkin koitti tämä Ainolan mestarin syntymän 150-vuotispäivä. Juhlakonsertteja järjestettiin ympäri Suomea ja maailmaa, mutta minäpä valitsin niistä kaikista Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin konsertin Järvenpäässä. Sali oli myyty täyteen jo hyvissä ajoin ja yleisön odotukset tuntuivat olevan korkealla.

Konsertin ensimmäisellä puoliskolla kuultiin kolme alkusoittoa: Mozartin Taikahuilun, Mendelssohnin Kesäyön unelman ja Wagnerin Nürnbergin mestarilaulajien. Toisella puoliskolla kuultiin Sibeliuksen Sinfonia no. 2 ja ylimääräisenä Finlandia.

Orkesterin viulisteja ja sellistejä olivat olleet valmentamassa kaksi Wienin filharmonikkojen muusikkoa. He olivat yhdessä Atso Almilan kanssa tehneet hyvää työtä, sillä esitykset eivät juurikaan hävinneet maakuntatason ammattilaisorkestereille. Joitakin pieniä virheitä huomasin, mutta yleisesti ottaen soitto oli puhdasta ja varsin täsmällistä. Esimerkiksi Finlandian alkupuolella piti oikein hämmästellä, miten tarkkaan yhteissoittoon opiskelijat pystyivät. Kiitos hienosta illasta!

maanantai 7. joulukuuta 2015

Metropolian liedkonsertti


7.12.2015 Lied-konsertti Helsingin Konservatorion konserttisalissa Ruoholahdessa

Metropolian klassisen laulun opiskelijat esittivät lied-musiikkia vajaan tunnin kestäneessä ilmaiskonsertissa. Laulajia oli yhden peruutuksen jälkeen seitsemän (Laura Ginström, Johanna Takalo, Katri Humpila, Joonas Tuominen, Satu Strömberg, Joonatan Rautiola & Satu Honkala), ja jokainen heistä esitti kaksi laulua. Säveltäjäniminä olivat Debussy, Sibelius, Wolf, R. Strauss, Tšaikovski, Brahms, Beethoven, Pylkkänen, Fauré ja Berg. Melkoinen valikoima ja kirjo siis!

Esiintyjissä oli taidoiltaan ja valmiuksiltaan hieman eritasoisia nuoria laulajia. Jos perustekniikassa on vielä pientä epävarmuutta, niin eipä siinä kovin kummoisia tulkintoja rakenneta. Kokonaisuutena konsertin anti oli kuitenkin hyvä, ja laulajissa oli monia lupaavia kykyjä.

Vahvimman vaikutuksen tekivät Joonatan Rautiola ja Satu Honkala, joskin Bergin Die Nachtigall vaikutti vielä liian suurelta palalta Honkalalle. Myös esimerkiksi Laura Ginström onnistui Debussyn laulussa, samoin kuin Joonas Tuominen Brahmsin ja Satu Strömberg Pylkkäsen kanssa. Kehuja ansaitsevat myös pianistit Kirsti Manninen, Minerva Skyttä, Anton Uotila, Cristina Cernean ja Sonja Lehtonen. Hienoa työtä kaikilta!

Itsenäisyyspäivän juhlakonsertti


6.12.2015 Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu, sol. Anne Sofie von Otter Musiikkitalossa Helsingissä

Konsertti alkoi Aulis Sallisen Sinfonialla nro 8 "Autumnal Fragments". Teos on mielenkiintoinen kokoelma fragmentteja, jotka Sallinen jollain ihmeen keinolla punoo yhteen ihan järkeväksi ja jänteväksi, koossa pysyväksi ja melkeinpä sinfoniseksi kokonaisuudeksi. Lintu johti hyvin tarkasti ja tuntui olevan teoksen kanssa kuin kotonaan.

Seuraavaksi kuultiin seitsemän Sibeliuksen laulua, joihin Sallinen oli tehnyt uuden orkestraation Ylen tilauksesta. Laulut olivat Jägargossen, Hennes budskap, De bägge rosorna, Sippan, Men min fågel märks dock icke, Kyssens hopp ja Under strandens granar. Solistina ollut mezzosopraano Anne Sofie von Otter teki tällä kertaa vähän vaisun tai voimattoman vaikutelman. Teknisesti hän kyllä hallitsi hommansa, mutta jotenkin useiden runojen sisältö ja tunnelma ei vaan välittynyt minulle saakka. Ehkä vuodetkin alkavat jo hieman kuulua hänen äänessään. Kaunista ja raikasta von Otterin laulu on edelleen, mutta ehkä siinä ei enää ole ihan sellaista lumovoimaa kuin takavuosina. Epäilin ennakkoon joidenkin herkkien miniatyyrikappaleiden orkestroinnin mielekkyyttä, mutta kyllä Sallisen kynänjälki oli erinomaista. Paikalla ollut säveltäjä sai tästäkin ansaitut aplodit.

Väliajan jälkeen kuultiin aivan uutta musiikkia, kun vuorossa oli Sebastian Fagerlundin Stonework. Kappale sai kantaesityksensä Bergenissä vasta marraskuun lopulla. Korviin koskeneen alun jälkeen teoksesta muodostui kiinnostava ja oudosti kiehtovakin paketti. Kyllä tämän voisi uudelleenkin kuunnella - kiva että Lintu oli valinnut itsenäisyyspäivän konsertin ohjelmaan muutakin kuin iänikuista Sibeliusta.

Lopuksi saimme kuitenkin - yllätys, yllätys - lisäannoksen Sibeliusta. Tapiola soi huomattavan selkeänä, jopa erittelevänä - eikä sellaisena usvaisena sävelpuurona kuin usein olen sitä kuullut. Päätösnumerona oli itseoikeutetusti Finlandia, jonka vauhdikkaassa tulkinnassa Lintu teki joitain epätavanomaisia korostuksia ja pieniä tempomuutoksia.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen uusi ensemble esittäytyi


28.11.2015 Sempre, sempre! Oopperakohtauksia -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä

Kesällä 2015 valittiin Sibelius-Akatemian 2,5-vuotiseen oopperakoulutukseen uudet opiskelijat, jotka esiintyivät nyt ensimmäisessä produktiossaan. Esityksen ensimmäisessä näytöksessä kuultiin eri oopperoista kymmenen aariaa, jotka Martina Roos oli ohjannut yhdeksi kokonaisuudeksi. Se tosin tuntui ainakin minusta väkisin väännetyltä idealta ja sisältö jäi kovin hämäräksi.

Kokonaisuus alkoi baritoni Samuli Takkulan esittämällä Tonion prologilla Leoncavallon Pajatsosta. Tätä seurasivat Mimìn aaria Puccinin La Bohèmesta (es. sopraano Silja Aalto), aaria Bellinin Puritaaneista (es. baritoni Tiitus Ylipää) sekä aaria Donizettin Lucia di Lammermoorista (es. sopraano Alina Koivula ja pienessä Alisan osassa mezzosopraano Elisabet Petsalo). Ruotsalainen mezzosopraano Ylva Gruen lauloi seuraavaksi Stephanon chansonin Gounod'n oopperasta Romeo ja Julia.

Georgialainen baritoni Giorgi Paikidze jatkoi Alekon cavatinalla Rahmaninovin samannimisestä oopperasta. Tämän jälkeen mezzosopraano Lili Machavariani (samoin georgialainen) esitti Delilan [Dalila] aarian Saint-Saënsin oopperasta Simson ja Delila. Basso Visa Kohva pääsi laulamaan Leporellon luetteloaarian Mozartin Don Giovannista. Lopuksi kuultiin Norinan cavatina Donizettin Don Pasqualesta (es. sopraano Mariia Bertus) ja Rusalkan laulu kuulle Dvořákin oopperasta Rusalka (es. Annika Leino).

Solistien taso oli hieman kirjava eivätkä kaikki selvästikään olleet tänä iltana parhaimmillaan. Tämä saattoi mennä jännityksen ja monia vaivanneen flunssan piikkiin. Parhaiten suoriutuivat naissolistit, joista useimmat tekivät oikein lupaavan ensivaikutuksen. Miehistä mm. Samuli Takkulalla ja Visa Kohvalla oli puutteita ihan perustekniikassa ja ilmaisussa.

Esityksen toisessa näytöksessä kuultiin ensemblenumeroita, jotka oli ohjannut Vilppu Kiljunen. Osuus alkoi Wagnerin Reininkullan ensimmäisen näytöksen ensimmäisellä kohtauksella ja jatkui Tannhäuserin toisen näytöksen finaalilla. Sitten vaihdettiin Rossinin Tuhkimoon, josta kuultiin ensimmäisen näytöksen ensimmäinen kohtaus sekä Tuhkimon aaria Nacqui all' affanno ja ensemble. Kohtauksissa lauloivat samat solistit kuin yksittäisissä aarioissakin ja lisäksi joukkoon liittyi Tannhäuserissa tenori Topias Lundell.

Ensemblenumeroille annan varsin hyvät pisteet. Heikoimmatkin laulajat tuntuivat nyt saavan tukea muista ja pahin jännitys oli lauennut. Alina Koivula, Annika Leivo ja Lili Machavariani olivat mainio kolmikko (Woglinde, Wellgunde ja Flosshilde) Reininkullassa. Tannhäuserissa miehet kajauttivat yhteislaulunsa komeasti ja vahvasti. Tuhkimon esityksessä oli iloisuutta ja kaunista laululinjaakin. Nimiroolissa ollut Elisabet Petsalo lauloi sävykkäästi.

Pianistina vuorottelivat koko esityksen ajan Laura Kivikoski ja Jenna Ristilä. Toisessa näytöksessä musiikkia johti Markus Lehtinen.

Sibeliuksen laulut päätökseen


28.11.2015 Laululla soivaksi 4 -konsertti Helsingin kaupungintalossa

Sibelius-Akatemian neljän konsertin sarja Sibeliuksen kaikista yksinlauluista sai päätöksensä kaupungintalon juhlasalissa. Ennen konserttia oli mielenkiintoinen keskusteluosuus, jonka aluksi haastateltiin mezzosopraano Erica Backia. Sitten vauhtiin pääsivät herrat Gustav Djupsjöbacka, Erkki Korhonen ja Erik T. Tawaststjerna, joilla olisi varmasti piisannut juttua Sibeliuksesta ja hänen lauluistaan vaikka moneksi tunniksi. Tilaisuuden vetäjänä oli tuttuun tapaan Annika Ollinkari. Korhonen ja Tawaststjerna myös soittivat pianolla näytteitä Sibeliuksen musiikista.

Konsertti oli jaettu neljään osaan vuodenaikojen mukaan. Kevät-osiossa esiintyivät Erica Back, Ruut Mattila, Maiju Vaahtoluoto, Robert Näse ja Laura Mäkitalo. Kesä-osion laulajat olivat Tuomas Miettola, Júlia Heéger, Hannakaisa Nyrönen, Tuuri Dede ja Jussi Vänttinen sekä Vaahtoluoto ja Näse. Lyhyen väliajan jälkeen seuranneessa syksy-osiossa esiintyivät Nyrönen ja Dede sekä Henri Tikkanen. Viimeisessä eli talvi-osiossa lauloivat Nyrönen, Dede, Mäkitalo, Näse, Heéger, Back, Vänttinen ja Tikkanen. Kevät- ja syksy-osioiden pianistina oli Collin Hansen ja kesä- ja talvi-osioiden Gustav Djupsjöbacka.

Ennakkoon ilmoitetuista laulajista oli peräti kolme (Tiina-Maija Koskela, Johanna Isokoski ja Annami Hylkilä) sairastunut. Ohjelma saatiin paikattua ihmeen hyvin paikalla olleilla laulajilla, sillä ainoastaan kolme kappaletta jäi esittämättä. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että ihan kaikkia Sibeliuksen lauluja ei tässäkään konserttisarjassa lopulta kuultu.

Konsertin mielenkiintoisinta antia oli mm. oopperasta Jungfrun i tornet (Neito tornissa) kuultu numero Santa Maria. Sen esitti Júlia Heéger. Alun perin esittäjäksi oli merkitty Annami Hylkilä, joka lauloi osan viime kesänä Kokkolan oopperan produktiossa. Junon aarian Myrsky-näytelmämusiikista lauloi Hannakaisa Nyrönen, joka esitti osan viikko sitten Musiikkitalossa nähdyssä produktiossa. Opusnumeroton Erloschen jäi ikävä kyllä kuulematta, mutta muutamia muita harvemmin kuultuja lauluja oli mukana. Konsertin päätteeksi kuultiin neljä joululaulua opuksesta 1 sekä niiden jälkeen yleisön suosikkitoiveena Var det en dröm? Ylimääräisenä koko solistiporukka lauloi yhdessä sen viidennenkin joululaulun, En etsi valtaa, loistoa.

Konsertin solistit onnistuivat pääsääntöisesti oikein hyvin. Oli ilo kuunnella taitavia ja merkityksellisiä tulkintoja monista lauluista. Pieniä ongelmia oli mm. Robert Näsellä yläsävelien kanssa ja Jussi Vänttisen esitykset jättivät hieman haparoivan maun, mutta kokonaisuus oli mainio. Parhaimman vaikutuksen tekivät Hannakaisa Nyrönen ja Erica Back. Kiitos taas ihanasta iltapäivästä!

perjantai 27. marraskuuta 2015

Waltteri Torikka viihteellä


27.11.2015 Waltteri Torikka konserttisalikiertue 2015:n päätöskonsertti Sibeliustalossa Lahdessa

Tähdet, tähdet -tv-ohjelman voiton myötä melkoiseksi kansansuosikiksi ponnahtanut baritoni Waltteri Torikka on kiertänyt loka-marraskuussa Suomen konserttisaleja. Päätöskonsertti osui Lahden Sibeliustaloon, jonka sali oli myyty loppuun. Suurin osa yleisöstä näytti olevan keski-ikäisiä naisia.

Torikka hurmasi yleisön herttaisella ja luontevalla olemuksellaan, juonnoillaan sekä tietenkin upealla laulullaan. Konsertin ohjelmassa oli viihteellistä musiikkia laidasta laitaan: mm. tangoja, countrya, jazzia, balladeja, musikaalia ja jopa Elvistä! Ja olihan siellä pieni pläjäys oopperaakin, numero Don Giovannista. Lavalla oli 7-henkinen orkesteri, joka vaihtoi sekin suvereenisti tyylistä toiseen.

Hyvä mieli tästä konsertista jäi, vaikka esim. Erinin Vanha sydän ja Jari Sillanpään Valkeaa unelmaa eivät kappaleina ihan kolahda meikäläiseen. Mutta taitavia esityksiä voi kuunnella mistä tahansa genrestä, ainakin kerran...

Itse olen tietääkseni kuullut Torikan laulua ensimmäisen kerran keväällä 2009, jolloin hän lauloi Sibelius-Akatemian oopperan Ariodante-tuotannossa. Händel taipui häneltä hyvin, ja muistan jo tuolloin ihailleeni hänen ilmeikästä, teknisesti varmaa lauluaan sekä myös erinomaista näyttelijäntyötään. Olin varma, että pojasta kuullaan vielä - ja nyt vuosien mittaan onkin ollut mukavaa seurata hänen kehitystään ja kuulla miestä erilaisissa rooleissa. Onnea urallesi, Waltteri!

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Kaartin soittokunta ja Cantores Minores


24.11.2015 Finlandia - sotilasmusiikin perinnepäivän konsertti Sibeliustalossa Lahdessa

Mielenkiintoinen ja minulle uusi kokemus tämä puhallinorkesterin ja "Pikkukanttorien" yhteisesiintyminen. Sama ohjelma oli esitetty eilen Helsingin Musiikkitalossa ja uusittiin nyt Lahden Sibeliustalossa.

Konsertti alkoi Kaartin soittokunnan voimin Aulis Sallisen Palatsirapsodialla, joka on Palatsi-oopperan teemoista koostuva puhallinorkesteriteos. Esityksen johti Pasi-Heikki Mikkola. Kovin oli herkullista, monityylistä ja vaihtelevaa musiikkia, jonka mukaansatempaavaa tulkintaa oli ilo kuunnella.

Puolustusvoimien ylikapellimestari Jyrki Koskinen johti seuraavaksi kaksi Sibeliuksen laulua, joissa solistina oli sopraano Anu Komsi. Kaiuttaren oli puhallinorkesterille sovittanut Pasi-Heikki Mikkola ja Nordenin Riku Huhtasalo. Laulujen jälkeen kuultiin perinnepäivän konserttia varten Ilari Hylkilältä tilattu kolmiosainen teos Into the Wind. Viihdyttävä kappale toi monin paikoin mieleen elokuvamusiikin.

Väliajan jälkeen lavalle saapui myös Cantores Minores ja kapellimestariksi vaihtui Hannu Norjanen. Vuorossa oli John Rutterin Requiemin esitys, jossa Anu Komsi oli sopraanosolistina. Norjasen varma johtaminen nosti Hannu Raijaksen puhallinorkesterisovituksen hienolle tasolle.

Ohjelman päätti Sibeliuksen Finlandia, jonka johti jälleen Koskinen. Hän ei saanut kuorosta kaikkea irti, vaan esitys meni läpilaulamiseksi. Otteet olivat sen näköisiä, ettei Koskisella ilmeisesti ole liiemmin kuoronjohtokokemusta. Musiikkikin oli kovin tasapaksua, eikä dynamiikasta ja sävyistä ollut paljon tietoa. Ylimääräisenä kuultu Sibeliuksen Jääkärimarssi meni suunnilleen saman kaavan mukaan. Hienosäädön voisi aloittaa vaikka siitä, ettei lähes koko kappaletta soiteta samalla voimakkuudella.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Myrskyssä


21.11.2015 Shakespeare-Sibelius: Myrsky (The Tempest) Musiikkitalossa Helsingissä

Sibeliuksen musiikkia Shakespearen näytelmään Myrsky on esitetty kokonaisena hyvin harvoin. Edellisestä näyttämöllepanosta on ties kuinka kauan, sillä aika on ajanut tämänkaltaisen teatterin tekemisen ohi. Muutenkin Sibeliuksen laaja näyttämömusiikkituotanto on painunut osin unholaan. Siksi olikin ilahduttavaa päästä näkemään ja kuulemaan tämä tuotanto, joka toteutettiin Taideyliopiston Sibelius-Akatemian ja Teatterikorkeakoulun sekä Aalto-yliopiston yhteistyö. Tekstiä ja muuta sisältöä oli tosin muokattu, mutta Sibeliuksen musiikki kuultiin kokonaisuudessaan.

Myrsky-produktio oli osa kapellimestari Tuomas Hannikaisen taiteellista tohtorintutkintoa. Hän johti oikein pätevästi ja sai kohtuullisen hyvin pidettyä paketin kasassa. Tämä ei varmastikaan ollut helppo homma, sillä esiintyjiä ja tapahtumia oli jatkuvasti eri puolilla Musiikkitalon konserttisalia. Hannikainen myös esiintyi itse näytelmässä.

Ville Sandqvistin ohjaus oli vaikuttava ja kekseliäs hyödyntäessään monipuolisesti salin kokoa ja eri tasoja. Alussa tapahtumia oli jopa salin ulkopuolella lasien takana. Tarinaan oli lisätty runsaalla kädellä ns. etäännyttäviä repliikkejä, jotka tuntuivat ajoittain jo menevän liiallisuuksiin. Puvustus oli aivan upea ja mm. valaistuksessa oli hienoja yksityiskohtia.

Teatterikorkeakoulun näyttelijät Mari Naumala ja Chike Ohanwe tekivät mahdottoman hienot suoritukset ja saivat ansaitusti suurimmat suosionosoitukset teoksen päätyttyä. Sibelius-Akatemian laulajat tekivät laatutyötä ja olivat yllättäen myös taitavia näyttelijöitä, joilta hoituivat puherepliikitkin. Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri ja vahvistettu kamarikuoro olivat keskeinen osa produktiota.

Runsaat kaksi ja puoli tuntia kului hienon teatterin parissa kuin huomaamatta. Kiitokset tästä kulttuuriteosta, joka sopi Sibeliuksen juhlavuoden ohjelmaksi täydellisesti!

Opiskelijat esittivät parastaan


21.11.2015 Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksen opiskelijamatinea Musiikkitalossa Helsingissä

Olipa mukava puolitoistatuntinen hienon musiikin ja taitavien nuorien esiintyjien parissa! Matinea alkoi J. S. Bachin Gambasonaatilla nro 3 g-molli, jonka esittivät sellisti Leonardo Chiodo ja pianisti Naoko Ichihashi. Viulisti Raffaello Chiodo jatkoi Bachilla ja soitti osia Sooloviulusonaatista nro 3.

Huilisti Janette Leván ja pianisti Naoko Ichihashi esittivät kestoltaan hieman pidemmän kappaleen, joka oli César Franckin Sonaatti huilulle ja pianolle A-duuri. Tämän jälkeen viulisti Emma Mali soitti ensimmäisen osan Tšaikovskin Viulukonsertosta D-duuri pianistinaan Risto Lauriala.

Matineakonsertin päätti pianisti Alicia Ibañez-Resjan, jonka ohjelmana oli kaksi kappaletta: Sibeliukselta Souvenir a-molli ja von Weberiltä Rondo C-duuri.

lauantai 21. marraskuuta 2015

Riemastuttava Nenä

 
20.11.2015 Dmitri Šostakovitšin ooppera Nenä Kansallisoopperassa Helsingissä

Ennen tätä iltaa en ollut nähnyt Šostakovitšin Nenää (ven. Hoc) koskaan näyttämöllä, vaan ainoastaan The Metropolitan Operan Live in HD -lähetyksenä elokuvateatterissa pari vuotta sitten. Pidin tästä Helsinkiin hankitusta Opernhaus Zürichin tuotannosta enemmän. Ohjaaja Peter Stein (uusintaohjaus Georg Rootering) antoi henkilöille ja tapahtumille paremmin tilaa ja kokonaisuus oli jäsentyneempi. Ferdinand Wögerbauerin lavastuksessa ei sorruttu liiallisuuksiin, vaan tuettiin tarinaa tyylillä. Anna Maria Heinrichin puvut olivat tapahtuma-ajan mukaisia. Michael Güttler johti orkesteria, joka pauhasi välillä turhankin voimakkaasti.

Gogolin tekstiin perustuva Nenän libretto on varsin absurdi ja ilmeisen satiirinen. Šostakovitšin aikanaan hyvin moderni ja erikoinen (mukana mm. sahansoittoa) musiikki kuvittaa tapahtumia mainiosti. Väkeä oopperassa riittää, sillä lavalla oli solistit, kuorolaiset, avustajat ja tanssijat yhteen laskien lähes sata henkilöä. Roolien miehityksessä oli onnistuttu hyvin. Vladimir Samsonov Kovaljovina ja Andrei Popov Ivanina saivat ensi-illassa suurimmat suosionosoitukset. Kansallisoopperan oma Jyrki Korhonen onnistui hyvin Jakovlevitšina. Pauliina Linnosaari oli erinomainen nalkuttava Praskovja Osipovna ja Jeni Packalen mainiosti eläytynyt Vanha rouva. Jenni Lättilä ja Margarita Nacér lauloivat kauniisti Podtotšinan ja hänen tyttärensä osat. Erityismaininnan ansaitsee komeaääninen Nicholas Söderlund, joka oman roolinsa lisäksi lauloi tyylikkäästi orkesterimontusta Koit Soaseppin osat.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Ja taas Sibeliusta!


17.11.2015 Satu Jalaksen esitelmä Sibelius säveltäjänä ja isoisänä Musiikkitalossa Helsingissä

17.11.2015 Sibelius neljän ikkunan läpi IV: Sibelius ja saksalainen ekspressionismi -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä

Sibelius-Akatemian Studia Generalia Sibeliana -luentosarjassa kuultiin mestarin tyttärentyttären, viulisti Satu Jalaksen esitelmä. Se oli varsin epäyhtenäinen kokoelma toisaalta henkilökohtaisia tai lähisukulaisten muistelmia "Papasta" ja elämästä Ainolassa sekä toisaalta Sibeliuksen "säveltäjyyden" esittelyä ja kevyttä analyysiä. Esitystä varjostivat pienoiset tekniset ongelmat musiikkinäytteiden soittamisessa sekä esitelmöitsijän papereiden sekaantuminen. Mutta eipä tuo haitannut - hienoa Jalaksen esitelmää oli kuunnella. Sen kruunasivat väliin soitetut kappaleet, joista vastasi Jalaksen lisäksi pianisti Folke Gräsbeck. Jalas soitti isoisänsä lahjoittamalla viululla, jolla tämä sävelsi merkittävän osan teoksistaan. Olipa upea sointi vanhassa pelissä! Mukava oli myös lopun yleisökysymysten osio, jossa Jalas jo muisteli ja keskusteli selvästi vapautuneemmin.

* * *

Pian esitelmän jälkeen alkoi Sibelius neljän ikkunan läpi -konserttisarjan viimeinen osa, jossa peilattiin Sibeliuksen laulumusiikkia saksalaiseen ekspressionismiin - tässä tapauksessa Schönbergin, Bergin ja R. Straussin lauluihin. Konsertissa kuultiin kappaleita myös Yrjö Kilpiseltä, Aarre Merikannolta ja Leevi Madetojalta.

Konsertissa esiintyivät laulajina sopraanot Minna Grönthal, Anna Immonen ja Miina-Liisa Värelä sekä mezzosopraano Maiju Vaahtoluoto ja baritoni Hannu Niemelä. Pianistina suurimman urakan teki Collin Hansen; lisäksi esiintyivät Jacob Lidåkra ja Emilija Rozukaite.

Konsertti yllätti epätasaisuudellaan ja jätti vähän hämmästyneen vaikutelman. Muutamissa kappaleissa tuntui lähes siltä, etteivät nuoret laulajat joko tajunneet mistä teksti kertoo tai eivät ainakaan ilmentäneet sitä mitenkään. Miten osasikin Panin "laulun hurjan villin" tunnelma latistua noin tasapaksuksi? Ja kuinka herttainen hymy kasvoilla sopii kuvaan, kun lauletaan traagisesta kuolemasta? Ja sakkana pohjalla oli kokeneimman konnan, lehtori Hannu Niemelän esitys. Moista horjuvuutta en ole ammattilaiselta kuullut aikoihin, mm. yläsävelien saavuttamisen kanssa oli säännönmukaisesti ongelmia. Mielestäni parhaiten osuudessaan onnistuivat Vaahtoluoto ja Värelä - joskin Värelällä oli kovasti paljon oopperamaisia elkeitä ja fraseerausta, joka ei ehkä sopinut ihan täydelleen ainakaan kaikkiin hänen esittämiinsä Sibeliuksen lauluihin.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Niin kuka ihmeen Ann-Elise Hannikainen?


17.11.2015 Markus Virtasen ooppera Säveltäjä Ann-Elise Hannikainen Helsingin Konservatorion konserttisalissa

Täytyy heti tunnustaa tietämättömyyteni: Nimi Ann-Elise Hannikainen ei sanonut minulle mitään ennen kuin kuulin tästä oopperaproduktiosta. Enkä usko olevani ainoa, joten teoksen alaotsikko Ooppera unohdetusta elämästä on hyvin osuva. Hannikaisen lupaava ura pianistina katkesi nivelreumaan ja vaihtui säveltäjän työhön espanjalaisen Ernesto Halffterin kumppanina. Suomessa Hannikaisen musiikkia on kuultu varsin vähän, ehkä johtuen Seppo Heikinheimon teilaavasta kritiikistä 1970-luvulla.

Virtasen ooppera oli positiivinen yllätys musiikillisesti. Pieni orkesteri loihti Martti Laitisen johdolla ilmoille monenlaisia sävyjä ja tunnelmia. Libretossa oli ajoittain kömpelyyksiä, mutta eivät ne kokonaisuutta kaataneet. Ida Heimonen oli ohjannut näppärän ja toimivan kokonaisuuden, johon kuului mm. erikoinen jakso, jossa esittäjät pohtivat koko oopperan mielekkyyttä ja oikeutusta.

Ann-Elise Hannikaista eri tilanteissa tai rooleissa esitti peräti viisi naista (Satu Honkala, Niina Laitinen, Johanna Lesonen, Varvara Merras-Häyrynen ja Anna-Maija Perttunen), jotka olivat usein samanaikaisesti lavalla. Niina Laitinen oli sairastunut, joten hän ainoastaan näytteli lavalla ja osuuden lauloi sopraano Pirjo Leppänen orkesterimontusta. Ainoan miesroolin Isänä ja Halffterina lauloi varsin tyylikkäästi Simon Barrad. Toimittajan puheroolissa nähtiin Väinö Makkonen. Esityksessä oli mukana myös joukko tanssijoita.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Barokkimusiikin ihanuutta koko rahan edestä


15.11.2015 Helsingin barokkiorkesteri ja EMO Ensemble, joht. Skip Sempé, sol. Valer Sabadus, kontratenori Musiikkitalossa Helsingissä

HeBO tarjosi Skip Sempén johdolla aivan upean, yli kaksi tuntia kestäneen konsertin. Ohjelma sisälsi musiikkia Purcellilta, J. S. Bachilta, Händeliltä ja Vivaldilta. Laulusolistina oli kontratenori Valer Sabadus, jota en itse ole päässyt aiemmin kuulemaan livenä. Hyvää kannatti odottaa, sillä hänen kuulas, herkkä, sävykäs ja tavattoman kaunis äänensä hyväili kokonaisvaltaisesti. Tosin kaikkiin osiin salia solistin hennohko ääni ei kuulemma oikein tahtonut kuulua.

HeBO:kin oli aivan mahdottoman hyvässä iskussa - jopa niin, että kapellimestari seurasi useissa kappaleissa vain vierestä ja antoi musiikin kulkea soittajien ehdoilla. Instrumentaalikappaleina esitettiin mm. Bachin Brandenburg Concerto IX D-duuri sekä Händelin Hornpipe & Largo B-duuri. EMO Ensemble lauloi muutamassa numerossa oikein pätevänä kuorona, vaikka joku horjahdus tenoripuolella sattuikin.

Konsertti oli ensimmäinen HeBO:n lanseeraamassa uudessa Huippusolistit-sarjassa, jossa saamme Helsinkiin pari kertaa vuodessa huipputason laulajavieraita. Keväällä 2016 Musiikkitaloon saapuu tenori Werner Güra ja syksyllä 2016 mezzosopraano Joyce DiDonato. Aivan mahtava avaus HeBO:lta! Sarjan avauskonsertin onnistumisesta kertoo osaltaan myös yleisön määrä, sillä Musiikkitalon konserttisali oli lähes täynnä.

Klassisromanttinen iltapäivä


15.11.2015 Metropolia-ammattikorkeakoulun klassisen musiikin matineakonsertti Hakasalmen huvilassa Helsingissä

Metropolian kolmevarttinen ilmaiskonsertti veti Hakasalmen huvilan musiikkisalongin täyteen väkeä. Kuulimme aluksi Julia Kontion (klarinetti) ja Sebastian Brennerin (bassoklarinetti) esittämänä Beethovenin Duon No. 1 C-duuri. Seuraavaksi kolme kitaristia (Henrik Holmström, Marco Ricciardone ja Teuvo Taimioja) soittivat kitaratriolle sovitetut kappaleet: Enrique Granadosin Danza española ja Isaac Albénizin Rumores de la Caleta. Päätösnumerona kuultiin Dvořákin Terzetto C-duuri. Sen soittivat viulistit Veera Kuusirati ja Maria Kitaeva sekä alttoviulisti Ants Vahter.

Piilokuva Jean Sibeliuksesta


14.11.2015 Schh! eli Ihana olento -musiikkidraama Aleksanterin teatterissa Helsingissä

Juha Siltasen käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä oli alaotsikkonsa mukaisesti piilokuva Jean Sibeliuksesta. Esityksessä kolme naista (Leena Nuora, Jaana Pesonen ja Mervi Takatalo) kävivät Sibeliuksen pään sisällä ja myös Ainolan alakerrassa pohdintaa ja keskustelua. Siltanen oli luonut monikerroksista ja monenlaisia merkityksiä sisältävää draamaa, jota Avanti!-kamariorkesterin (joht. Janne Nisonen) soittamat, oivallisesti valitut Sibeliuksen kappaleet täydensivät. Osa musiikista soitettiin äänitteiltä. Livenä kuultiin kantaesitys Magnus Lindbergin kamariorkesterille sovittamasta Capricciettosta. Mezzosopraano Monica Groop käväisi lavalla esittämässä tyylikkäästi laulun De trenne blinda systrar. Kehuja pitää antaa myös Jouko Laivuoren herkästä pianismista. Hieno esitys, jossa oli mukana pari hauskuuttavaa yksityiskohtaakin - selvisi mm. se, mitä kahdeksannelle sinfonialle oikeasti tapahtui!

lauantai 14. marraskuuta 2015

Sibeliuksen salongissa 1


13.11.2015 Sibelius-salonki 1 -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä

Sibelius-Akatemian ylenpalttinen Sibelius-juhlavuoden tarjonta jatkui salonkimusiikin konsertilla. Pääosassa olivat pienet pianokappaleet (joista monet ovat nykyisin konserttiohjelmissa melkoisia harvinaisuuksia), mutta vähän laulumusiikkia ja viuluakin oli saatu mukaan.

Konsertin aloitti Juhani Lagerspetz Kuusen (Granen) varhaisversiolla sekä Kahdella rondinolla (op. 68). Seuraavaksi Mariola Aniolek esitti hauskasti pukeutuneena Florestanin pienillä välijuonnoilla. Baritoni Petteri Salomaa vetäisi sävykkäästi kolme laulua (Under strandens granar, Drömmen ja Till Frigga) pianistinaan Fanny Söderström. Hienoa tulkintaa, mutta aivan parhaassa laulukunnossaan ei Salomaa tuntunut olevan. Ensimmäisen puoliskon päätti Ilmo Ranta, joka soitti kokoelman romanttisia, jopa hempeitä ja kepeän tanssillisia kappaleita: Andantino, Sonnet, Scène romantique, Valse lyrique ja Neljä lyyristä kappaletta pianolle. Näissä kuultiin myös pari aikaisempaa tai käsikirjoitusversiota.

Väliajan jälkeen Emma Koponen soitti opuksesta 75 osat När rönnen blommar, Björken ja Granen. Kovin oli taitavaa ja sävykästä soittoa. Mutta vielä paremmaksi pani Juho Lepistö, joka esitti opuksesta 24 osat 2-4 eli Romanssi A-duuri, Capriccio ja Romanssi d-molli. Aivan huikean hieno esitys nuorelta pianistilta! Tätä seurasi Neljä kappaletta pianolle ja viululle op. 115. Sen esittivät vakaasti Tatu Eskelinen ja HKO:n viulisti Eriikka Maalismaa. Päätösnumerona oli Viisi karekteristista kuvaa pianolle op. 103, jossa Juhani Lagerspetzin pianismi oli todella nautittavaa ja puhuttelevaa.

tiistai 10. marraskuuta 2015

Pitkäveteinen Norma


10.11.2015 Elokuvissa: Vincenzo Bellinin ooppera Norma Gran Teatre del Liceusta Barcelonasta

Barcelonan Liceu-teatterin tuotanto Bellinin Normasta oli ohjattu ja ylöspantu hyvin perinteiseen, jopa tylsähköön tyyliin. Kun tähän vielä yhdistetään verkkaisesti etenevä ja melko tapahtumaköyhä tarina, niin pitkästyminen oli lähellä. Onneksi kaunis musiikki ja monet herkulliset bel canto -aariat jaksoivat pitää mielenkiinnon yllä.

Norman vaativassa osassa oli Sondra Radvanovsky. Hänen laulunsa oli voimakasta, linjakasta, teknisesti moitteetonta ja erilaisia sävyjäkin löytyi. Pollionen osan lauloi kauniisti Gregory Kunde, mutta hänelle en anna paljonkaan näyttelijäpisteitä. Muista rooleista mainittakoon Ekaterina Gubanova Adalgisana ja Raymond Aceto Orovesona. Liceun kuoro lauloi iskevästi ja väkivahvasti, mutta orkesteri vaikutti paikoin vähän ponnettomalta. Tämä oli varmaankin kapellimestari Renato Palumbon ansiota.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Liediä Kirpilässä


8.11.2015 Liedkonsertti Taidekoti Kirpilässä Helsingissä

Mezzosopraano Jeni Packalén ja pianisti Marko Hilpo olivat tämänkertaisen Kirpilän liedkonsertin esiintyjät. Loppuunmyydyn konsertin aluksi taiteellinen johtaja Ilmo Ranta kertoi hieman konserttisarjan taustasta ja esitteli kuultavat teokset. Ohjelmassa oli kaksi laulusarjaa: Schumannilta Frauenliebe und Leben ja Mahlerilta Lieder eines fahrenden Gesellen.

Packalénin kaunissävyistä ääntä oli ilo kuunnella. Hän tavoitti hienosti laulujen erilaisia tunnelmia ja ilmensi niitä myös kasvoillaan. Ääntämys oli lähes kauttaaltaan hyvin selkeää, joten laulujen sisältöä pystyi seuraamaan ilman käsiohjelmaakin. Muutamassa kohdassa sanat tosin menivät vähän sinne päin, eli laulettu ei aivan vastannut oikeaa runotekstiä.

Hilpo soitti sinänsä moitteettomasti, mutta jokin tässä yhtälössä ei vaan toiminut kiitettävän arvoisesti. Tekstiä tukevat sävyt jäivät mielestäni monin paikoin vajaiksi, mutta ehkä enemmänkin häiritsi se, että laulaja ja pianisti eivät vaikuttaneet olevan "yhtä" - siis taideteoksen tasaveroisia tulkkeja. Mahtoiko syynä olla se, ettei Packalénilla ja Hilpolla ole riittävästi yhteistä liedtaivalta takana, jolloin tiettyä "yhteenhitsautumista" ei vielä ole tapahtunut? En tosiaankaan tiedä, tämä on vain arvailua...

Musiikkisatiiri Neuvostoliitosta (ja vähän Venäjästäkin)


7.11.2015 Suuri ja mahtava -musiikkisatiiri Musiikkiteatteri Kapsäkissä Helsingissä

Markus Leikolan käsikirjoittama ja Paavo Kerosuon ohjaama Suuri ja mahtava kahlasi parissa tunnissa läpi Neuvostoliiton historian merkkipaaluja ja mielettömyyttä. Valtion hajoamisen jälkeen osansa sai myös nykyinen Venäjä. Henkilöhahmoina nähtiin ja kuultiin lähinnä itänaapurimme johtajia sekä lisäksi mm. Trofim Lysenko, Andrei Saharov sekä kosmonautit Gagarin ja Komarov.

Esitys hyödynsi paljolti venäläisiä tunnettuja lauluja, jotka oli sanoitettu uudelleen. Näissä kuultiin monia hykerryttäviä oivalluksia. Leikola oli kirjoittanut muutenkin ihan nokkelan kokonaisuuden, joka oli kaikessa piruilussaan ja satiirissaan aika lempeä. Esityksen lopussa sävy muuttui selvästi, kun Putin esitettiin tunteettomana murhaajana.

Suuren ja mahtavan taitavina esiintyjinä nähtiin ja kuultiin Paavo Kerosuo, Antti Korhonen, Lotta Kuusisto, Kaija Kärkinen ja Tommi Lindell.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Vanhanaikainen Tannhäuser


7.11.2015 Elokuvissa: Richard Wagnerin ooppera Tannhäuser The Metropolitan Operasta

Metropolitanin Live in HD -sarjassa oli vuorossa Tannhäuserin encore-esitys, jonka johti pyörätuolistaan James Levine. Musiikki oli (tietenkin) upeaa ja nautinnon kruunasivat huippusolistit: tenori Johan Botha nimiroolissa ja sopraano Eva-Maria Westbroek Elisabethina. Myös muut roolit oli miehitetty ensiluokkaisesti (mm. mezzo Michelle DeYoung Venuksena, baritoni Peter Mattei Wolframina ja basso Günther Groissböck maakreivi Herrmannina).

Lavasteet olivat Metin tapaan näyttävät, mutta Otto Schenkin ohjaus oli melkoinen mahalasku. Näin vanhahtavaa, tylsää ja mitäänsanomatonta ohjausta en ole hetkelleen nähnyt. Ymmärsin olla syyttämättä ohjaajaa, kun kuulin produktion valmistuneen vuonna 1977! Melkoista museokamaa meille siis tarjottiin, ja sen kyllä huomasi. Metin konservatiivisuus on tunnettu tosiasia, mutta aika ajoin voisi klassikkojenkin ohjauksia päivittää...

perjantai 6. marraskuuta 2015

Ooppera itsemurhasta


6.11.2015 Olli Kortekankaan ooppera Oma vika Manillan Vanhassa Viinatehtaassa Turussa

Baritoni Sauli Tiilikaisen tyttären itsemurha johti aiheen pitkäaikaiseen työstämiseen ja päiväkirjamerkintöihin, jotka toimivat Michael Baranin kirjoittaman libreton pohjana. Monologioopperan Oma vika sävelsi Olli Kortekangas. Baran vastasi myös ohjauksesta ja Jukka Nykänen pienen orkesterin johtamisesta.

Ooppera muodostuu 13:sta kohtauksesta, joissa Tiilikainen käy läpi muistojaan ja tunteitaan, jotka vaihtelivat syyllisyydestä vihaan. Loppu oli kuitenkin valoisa, sillä päällimmäiseksi jäivät kauniit muistot ja rakkaus. Vanhan konkarin ääni oli hyvässä iskussa ja vaikean aiheen käsittelyyn syntyi koskettavuutta yleisölle välittyvän omakohtaisuuden kautta. Kortekankaan musiikki oli jäntevää, tilannetajuista ja joskus humorististakin.

Oma vika oli sopraano Päivi Nisulan johtaman Saaristo-oopperan tuotanto. Onnittelut puhuttelevasta ja kunnianhimoisesta, hienosta produktiosta. Jatkakaa hyvää työtänne!

Rautavaaran ja Sibeliuksen lauluja


5.11.2015 In my beloved's garden: Rautavaara ja Sibelius laulussa -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä

Tämä Sibelius-Akatemian konsertti oli pianisti Aura Gon tohtorintutkintoon kuuluvan konserttien sarjan kolmas. Konsertissa kuultiin Rautavaaran ja Sibeliuksen lauluja Gon pianosäestyksellä sekä muutama Sibeliuksen pianokappale.

Ohjelma alkoi Rautavaaran Die Liebenden -sarjalla (Rakastavat), jossa laulusolistina oli sopraano Jenni Lättilä. Väliin kuultiin Sibeliuksen Kyllikki, kolme lyyristä pianokappaletta (op. 41) ja tämän jälkeen baritoni Juha Kotilainen lauloi seitsemän Sibeliuksen laulua opuksista 13, 50 ja 57.

Väliajan jälkeen jatkettiin kahdella Rautavaaran laulusarjalla: Matka-sarjan solistina oli Kotilainen ja I min älsklings trädgård -sarjan solistina Lättilä. Näiden jälkeen kuultiin pianokappaleena Sibeliuksen Nocturne (op. 24 no. 8). Lättilä jatkoi kolmella laululla Sibeliuksen opuksesta 90 sekä Kaiuttarella (op. 72 no. 4). Konsertin päätti Kotilainen numeroilla Ikävyys ja Sydämeni laulu Rautavaaran oopperasta Aleksis Kivi.

Ohjelma oli nautittava kokonaisuus, jonka olennainen osa oli Aura Gon sisäistynyt ja yllättävän tunteikas pianismi. Temperamenttia löytyi monessa kappaleessa yllin kyllin ja joskus se saattoi mennä pateettisuuden puolelle. Lättilä onnistui osuudessaan hyvin, joskin Die Liebenden -sarjan hän lauloi kovin voimakkaalla ja jopa robustilla otteella. Wagneriaaniset oopperasävyt olisi voinut jättää tässä kohdassa vähemmälle ja tulkita laulut herkemmin. Sibeliuksen lauluista Lättilä teki hyvin kauniit tulkinnat. Myös "vanha kettu" Kotilainen oli mainiossa iskussa ja hänen baritonaalista voimaansa oli hieno kuunnella monissa Sibeliuksen kappaleissa (esim. Under strandens granar). Aleksis Kivi -oopperan lauluista löytyi herkkää tunnelmointiakin.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Unholaan painuneiden herrojen musiikkia


31.10.2015 Sibelius ja hänen opettajansa -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä

Sibelius-Akatemian konsertissa tutustuttiin Jean Sibeliuksen sävellyksen ja musiikin teorian opettajista neljään keskeisimpään. He ovat Martin Wegelius (Helsinki), Albert Becker (Berliini) sekä Robert Fuchs ja Karl Goldmark (Wien).

Konsertti alkoi Wegeliuksen teoksella Minnen från en dag i Sachsiska Schweiz (Tre fantasistycken) vuodelta 1872. Pianisti Joel Papinoja soitti kappaleen vauhdikkaasti, mutta sävyjä löytäen ja monia detaljeja hienosti korostaen. Wegeliukselta kuultiin myös kolme laulua, jotka esittivät sopraano Saara Kiiveri ja pianisti Ilmo Ranta. Näiden jälkeen Ranta soitti Wegeliuksen sovituksen uusimaalaisesta kansanlaulusta O tysta ensamhet ja perään hänen säveltämänsä fughettan samasta aiheesta. Laulusäveltäjänä Wegelius ei näiden näytteiden perusteella tehnyt suurta vaikutusta, mutta muut kappaleet olivat oikein tyylikkäitä ja ammattitaitoisia.

Ilmo Ranta jatkoi soittamalla Sibeliuksen pianosovituksia suomalaisista kansanlauluista. Ennen väliaikaa kuultiin vielä Beckerin Sonaatti pianolle f-molli, jonka soitti Kiril Kozlovsky. Ja nyt oli kappaleessa menoa ja meininkiä, jota Kozlovskyn temperamenttinen tulkinta oikein korosti.

Konsertin jälkipuoliskon avasi Fuchsin Fantasiestücke op. 78 sellolle ja pianolle. Kuulimme siitä osat 4, 5 ja 7 pianisti Ilmo Rannan ja sellisti Inkeri Eirolan esityksenä. Oikein hyväilevää ja tunnelmallista, romanttista musiikkia! Seuraavaksi oli jälleen vuorossa lauluja Kiiverin ja Rannan esityksenä: Fuchsin Seliger Tod, Sibeliuksen Die stille Stadt ja Goldmarkin Befreit. Rannan kokemus ja osaaminen liedpianistina kuului hyvin, mutta Kiiverin äänenväristä ja vibratosta en vaan pitänyt näissäkään kappaleissa.

Konsertin päätti nuorten soittajien duo: viulisti Abel Puustinen ja pianisti Aleksei Zaitsev soittivat ensi Goldmarkin Balladen ja lopuksi Sibeliuksen kappaleen Zwei ernste Melodien. Näissä kuultiin herkkää musisointia ja tyylikästä yhteispeliä.

1700-luvun lopun musiikkia Kauniaisissa


31.10.2015 Essi Luttinen, mezzosopraano, Anna Kuvaja, fortepiano ja Zetes-kvintetti Kauniaisten kirkossa

Toiseenkin Kauniaisten musiikkijuhlien konserttiin ehdin tänä vuonna. Iltapäivän konsertissa Kauniaisten kirkossa esiintyivät aina niin hurmaava Essi Luttinen, Anna Kuvaja fortepianon ääressä sekä Zetes-kvintetti (Pauliina Fred, huilu; Anna Starr, oboe; Markus Kaarto, klarinetti; Jani Sunnarborg, fagotti ja Tommi Hyytinen, luonnontorvi).

Konsertti alkoi aarialla J. C. Bachin oopperasta Temistocle. Tätä seurasi Mozart-osuus: Cherubinon aaria Non so più cosa son oopperasta Figaron häät, Kvintetto pianolle ja puhaltimille Es-duuri, Sextuksen aaria oopperasta Tiituksen lempeys sekä Andante huilulle ja pianolle C-duuri.

Lopuksi saatiin vielä kaksi oopperanumeroa: Cavatina J. C. Bachin oopperasta Carattaco ja Celian aaria Haydnin oopperasta La Fedeltà premiata. Ylimääräisenä kuulimme Figaron häistä Cherubinon toisen aarian Voi che sapete.

Konsertti oli herkkua alusta loppuun saakka. Luttinen hallitsi tyylin ja instrumenttinsa täydellisesti. Kuvaja taikoi fortepianosta kauniita sävyjä, vaikka hento instrumentti meinasikin ajoittain peittyä muiden alle. Zetes-kvintetin soittajat olivat rautaisia ammattilaisia, joiden yhteismusisointi Mozartin kvintetossa oli riemastuttavaa kuultavaa. Lisää tällaista ja suuremmilla lusikoilla!

lauantai 31. lokakuuta 2015

Isokosken ja Paanasen ilta


30.10.2015 Soile Isokoski, sopraano ja Ilkka Paananen, piano Uudessa paviljongissa Kauniaisissa

Kauniaisten musiikkijuhlien iltakonsertti tarjosi otsikon mukaan Franz Schubertin ja suomalaisen laulumusiikin helmiä. Konserttipaikkana oli kaunis ja intiimi Uuden paviljongin sali.

Konsertti alkoi neljällä Schubertin liedillä, joiden esitykset olivat sanalla sanoen täydellisiä. Tällainen tulkinnan syvyyden ja teknisen loiston yhdistelmä on harvinaista herkkua! Sama linja jatkui neljässä Kuulan laulussa, jotka kuultiin ennen väliaikaa.

Ohjelman jälkipuolisko alkoi Madetojan kuuden laulun sarjalla Syksy. Hilpeänä välipalana kuultiin Ilkka Kuusiston säveltämä Suomalainen vieraanvara -sarja, jossa ylistettiin piirakan ihanuutta. Päätteeksi saimme kolme Ilmari Hannikaisen laulua tunnettuihin runoihin.

Isokoski ja Paananen tarjosivat ensiluokkaisen konsertin, joka vei täysin mennessään. Ylimääräisinä nautittaviksi saimme Fernando J. Obradorsin kappaleen Del cabello más sutil sekä ikitutun Kilpisen Laululle.

Kesken jäänyt kenraaliharjoitus


30.10.2015 Tapiola Sinfoniettan ja Helsingin kamarikuoron kenraaliharjoitus, joht. Nils Schweckendiek Tapiolasalissa Espoossa

Tapiola Sinfonietta esiintyisi iltakonsertissa otsikolla Religieuse yhdessä 10 vuotta täyttävän Helsingin kamarikuoron kanssa. Juhlakonsertin johtaa kuoron taiteellisena johtajana vuodesta 2007 lähtien toiminut Nils Schweckendiek. Koska minulla oli suunniteltu illaksi muuta ohjelmaa, päätin mennä kuuntelemaan konsertin kenraaliharjoituksen.

Ohjelma alkoi Beethovenin Prometheus-baletin alkusoitolla. Kappale soi rikkaasti ja sävykkäästi, mutta aikamoisen paljon Schweckendiek vielä löysi siitä puleerattavaa. Toisena pikkukappaleena kuulimme Berliozin Méditation religieusen, jossa myös kuorolla oli osuutensa. Kolmantena oli vuorossa Tapiola Sinfoniettan ja Helsingin kamarikuoron tilausteos Matthew Whittallilta. Nyt kantaesityksensä saava The return of light oli sekin meditatiivinen, rauhallinen ja hyvin konsertin kokonaisuuteen sopiva kappale, johon kuoron kekseliäs käyttö toi oman lisänsä. Säveltäjä oli itse paikalla antamassa viime hetken ohjeita.

Sitten seurasi yllätys: Vahtimestari tuli hätistelemään yleisön ulos eli emme saaneet seurata kenraaliharjoitusta loppuun saakka. Mikähän tähän tylyyn linjaan oli syynä? Kuulematta jäi konsertin pääkappale, Luigi Cherubinin harvoin esitettävä Messe solennelle G-duuri, jonka vuoksi olin paikalle ylipäänsä tullut. Voi harmi!

maanantai 26. lokakuuta 2015

Helsinki Lied -kilpailun finaalit


25.10.2015 Helsinki Lied -kilpailun B- ja A-finaali Helsingin Konservatorion konserttisalissa Ruoholahdessa

Uusi kansallinen laulukilpailu, Helsinki Lied -kilpailu, järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa. Kilpailussa oli kaksi sarjaa: B-sarja alle 25-vuotiaille sekä A-sarja 25-vuotiaille ja sitä vanhemmille. Molemmissa sarjoissa kilpailtiin esiintyjäparina, siis laulaja ja pianisti yhdessä - eikä järjestäjien tarjoamia pianisteja ollut lainkaan. Ohjelmiston suhteen duoilla oli varsin vapaat kädet, sillä sääntöjen mukaan ohjelmaan oli sisällyttävä alkukilpailussa vähintään yksi saksalainen lied ja joko alku- tai loppukilpailussa vähintään yksi Sibeliuksen laulu. Tämän vapauden seurauksena osa kilpailijoista oli venyttänyt liedin rajoja aika leveälle...

Olin seuraamassa molempien sarjojen finaalit, mikä tarkoitti kahdeksan tunnin urakkaa. Kilpailuun oli ilmoittautunut peräti 74 paria eri puolilta Suomea, joten tuomaristolla oli materiaalia valittavaksi. Molempien sarjojen finalistit olivat varsin hyvätasoisia ja ikäänsä nähden hienoja taiteilijoita tai ainakin taiteilijanalkuja. Tuomaristossa istuivat muuten pianoprofessorit Tuija Hakkila (pj) ja Ivari Ilja (Tallinna) sekä oopperalaulajat Kirsi Tiihonen ja Herman Wallén.

Ja sitten suoraan tuloksiin (duosta mainittu ensin laulajan nimi ja sitten pianistin nimi):

B-sarja:
1. Aurora Marthens ja Elias Miettinen
2. André Aho ja Elina Kettunen sekä Tomi Punkeri ja Laura Rahko (siis jaettu palkinto)

A-sarja:
1. Juho Punkeri ja Maritta Manner
2. Henri Tikkanen ja Mariola Aniolek
3. Alina Koivula ja Soile Tolvanen

Omat ennen tulosten julkistamista laatimani "varjolistat" näyttävät kärkisijojen suhteen tältä:

B-sarja:
1. Tomi Punkeri ja Laura Rahko
2. Aurora Marthens ja Elias Miettinen
3. André Aho ja Elina Kettunen

A-sarja:
1. Juho Punkeri ja Maritta Manner
2. Henri Tikkanen ja Mariola Aniolek
3. Piia Rytkönen ja Juuli Vaulasvirta

Eli B-sarjassa olisin palkinnut samat henkilöt kuin tuomaristokin, mutta eri järjestyksessä. A-sarjassa sijojen 1 ja 2 päättämisessä ei ollut mielestäni mitään vaikeutta, mutta kolmossijan kanssa meni hankalaksi. Muitakin tasavahvoja olisi ollut, mutta nostin nyt Rytkösen ja Vaulasvirran omalle listalleni. Yllätyin kovasti, että tuomaristo päätti jakaa kolmannen palkinnon Koivulalle ja Tolvaselle. Tosin parin vahvuutena oli erinomainen pianisti (siis Soile Tolvanen), joka saattoi kääntää vaakakupin heidän edukseen. Myönnän, että painotin omissa arvioissani ehkä liikaakin laulajan osuutta...

Hieno ja selvästi tarpeellinen kilpailu, jolle toivon menestystä ja pitkää ikää. Ensi kerralla taas!

perjantai 23. lokakuuta 2015

Hulvattoman hauska oopperailta Turussa


23.10.2015 Lee Hoibyn ooppera Bon Appétit! ja Douglas Mooren ooppera Hospital Taideakatemian Köysiteatterissa Turussa

Turun Kamarioopperafestivaalin 2015 ohjelmassa oli mielenkiintoinen double bill -esitys: Hoibyn monologioppera ja Mooren kamariooppera, joista kumpaakaan en ollut nähnyt aiemmin. Siis pakko päästä paikalle!

Bon Appétit! -ooppera perustuu todelliseen tv-kokki Julia Childin ohjelmaan. Childia esittänyt mezzosopraano Minna Laukkanen kertoi laulamalla kuinka herkullinen ranskalainen suklaakakku leivotaan, ja myös valmisti sen samalla. Siinä kuulkaas munavaahto lensi ja suklaa roiskui! Pauliina Saloniuksen taitava ohjaus pursusi monentasoista komiikkaa ja kommelluksia hurmaavan tv-kokin keittiössä. Olipa hauska esitys!

Väliajan jälkeen meno äityi astetta paria hurjemmaksi. Ville Saukkonen oli ohjannut Hospital - saippuaoopperan kolmiodraamasta hulvattoman version, jossa yleisö sai ulvoa naurusta. Lavalla nähtiin Saukkosen kepeämmille ohjauksille tyypillisiä keinoja, mm. liioiteltuja henkilöhahmoja, epäsovinnaisuuksia ja pikkutuhmuuksia. Esityksen suola olivat saippusarjan keskeyttäneet mainoskatkot, joissa kehuttiin kauneussaippuaa ja lattiavahaa. Hospitalin rooleissa olivat Annukka Kuivisto, Kirsti Tuominen, Kimmo Turunen ja Heikki Korhonen. Solistien tasossa oli pientä toivomisen varaa, selkeimmin Korhosen kohdalla.

Molemmat teokset laulettiin suomeksi, mikä oli ainakin Hoibyn oopperan tapauksessa paikallaan. Pasi Helin hoiteli pätevästi pianon ääressä molempien oopperoiden musiikin.

Varsinainen teatteripäivä


22.10.2015 Anton Tšehovin näytelmä Kolme sisarta Teatterikorkeakoulun Teatterisalissa Helsingissä

22.10.2015 Anna-Leena Härkösen näytelmä Rantarouvat Linnateatterin Teatterisalissa Turussa

Tälle päivälle osui oikein kaksi teatteriesitystä: Ensin iltapäivällä Teatterikorkeakoulun raikas, joskin vähän vaikeaselkoinen tulkinta Tšehovin klassikosta Kolme sisarta. Esityksen oli ohjannut Katariina Numminen ja dramaturgina oli Elli Salo. Kekseliäästä äänisuunnittelusta vastasi Jani Orbinski. Mielestäni toteutus tavoitti monin paikoin Tšehovin verkkaisen tai levollisen, jopa vähän pitkäpiimäisen hengen ja henkilöihin oli annosteltu sopiva ripaus absurdiutta. Paikoin mentiin taas ohi ja yli niin, että näyttämöllä oli vaan tanssinrytkettä ja jytää. Näyttelijöistä nousivat esiin ainakin Valpuri Kankila Mašana, Pihla Maalismaa Irinana, Ella Lahdenmäki Tohtorina ja Eino Heiskanen Veršinina.

Ja sitten jotain aivan muuta: Illalla Turun Linnateatteri tarjosi Anna-Leena Härkösen kirjoittaman komedian Rantarouvat. Esityksen oli ohjannut Lauri Nurkse. Kahden ikääntyvän naisen kohtaamista Ruissalon rannalla esittivät ihanat rouvat Jaana Saarinen ja Sinikka Sokka. Näytelmä sisälsi jatkuvana ilotulituksena herkullisia repliikkejä ja totuuksia - mm. elämästä, rakkaudesta, miehistä ja naisista. Ja taisi joukossa olla piilotettuna muutama lause ihan vakavaa asiaakin. Kelpaisiko vaikka motto: "Se mikä ei tapa, vituttaa!".

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Onervan, Leinon ja Madetojan tunnelmissa


21.10.2015 Jumalien keinu -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä

Sibelius-Akatemian Jumalien keinu -konsertissa tutkailtiin laulujen, runojen ja kirjekatkelmien avulla L. Onervan, Eino Leinon ja Leevi Madetojan kolmiodraamaa. Valitut teokset ilmensivät (käsiohjelman sanoin) "mielialoja ja tunnelmia", joskin aika irralliseksi kokemus taisi jäädä jos kuulijalla ei ollut ennakkotietoja em. henkilöistä ja heidän suhteistaan. Mutta voihan sitä tietysti vain nauttia kauniista lauluista ilman muuta painolastia...

Konsertin oli ohjannut Hannu Huuska, joka myös lausui runoja. Lausujina tai kirjekatkelmien lukijoina esiintyivät lisäksi Anita Kähkönen ja illan laulusolistit. Konsertissa kuultiin kaikkiaan 19 laulua, jotka kaikki säesti pianolla Ilkka Sivonen. Niiden säveltäjät olivat Taneli Kuusisto, Oskar ja Aarre Merikanto, Leevi Madetoja, Heino Kaski, Sulho Ranta ja Toivo Kuula. Laulujen tekstit olivat pääosin L. Onervan; vain muutamissa oli tekstinä Leinon tai Paul Verlainen runo. Laulamisesta vastasivat pääpiirteissään ihan pätevästi sopraano Elli Vallinoja, mezzosopraano Katariina Heikkilä, tenori Jere Martikainen ja baritoni Jani Kyllönen.