sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen uusi ensemble esittäytyi


28.11.2015 Sempre, sempre! Oopperakohtauksia -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä

Kesällä 2015 valittiin Sibelius-Akatemian 2,5-vuotiseen oopperakoulutukseen uudet opiskelijat, jotka esiintyivät nyt ensimmäisessä produktiossaan. Esityksen ensimmäisessä näytöksessä kuultiin eri oopperoista kymmenen aariaa, jotka Martina Roos oli ohjannut yhdeksi kokonaisuudeksi. Se tosin tuntui ainakin minusta väkisin väännetyltä idealta ja sisältö jäi kovin hämäräksi.

Kokonaisuus alkoi baritoni Samuli Takkulan esittämällä Tonion prologilla Leoncavallon Pajatsosta. Tätä seurasivat Mimìn aaria Puccinin La Bohèmesta (es. sopraano Silja Aalto), aaria Bellinin Puritaaneista (es. baritoni Tiitus Ylipää) sekä aaria Donizettin Lucia di Lammermoorista (es. sopraano Alina Koivula ja pienessä Alisan osassa mezzosopraano Elisabet Petsalo). Ruotsalainen mezzosopraano Ylva Gruen lauloi seuraavaksi Stephanon chansonin Gounod'n oopperasta Romeo ja Julia.

Georgialainen baritoni Giorgi Paikidze jatkoi Alekon cavatinalla Rahmaninovin samannimisestä oopperasta. Tämän jälkeen mezzosopraano Lili Machavariani (samoin georgialainen) esitti Delilan [Dalila] aarian Saint-Saënsin oopperasta Simson ja Delila. Basso Visa Kohva pääsi laulamaan Leporellon luetteloaarian Mozartin Don Giovannista. Lopuksi kuultiin Norinan cavatina Donizettin Don Pasqualesta (es. sopraano Mariia Bertus) ja Rusalkan laulu kuulle Dvořákin oopperasta Rusalka (es. Annika Leino).

Solistien taso oli hieman kirjava eivätkä kaikki selvästikään olleet tänä iltana parhaimmillaan. Tämä saattoi mennä jännityksen ja monia vaivanneen flunssan piikkiin. Parhaiten suoriutuivat naissolistit, joista useimmat tekivät oikein lupaavan ensivaikutuksen. Miehistä mm. Samuli Takkulalla ja Visa Kohvalla oli puutteita ihan perustekniikassa ja ilmaisussa.

Esityksen toisessa näytöksessä kuultiin ensemblenumeroita, jotka oli ohjannut Vilppu Kiljunen. Osuus alkoi Wagnerin Reininkullan ensimmäisen näytöksen ensimmäisellä kohtauksella ja jatkui Tannhäuserin toisen näytöksen finaalilla. Sitten vaihdettiin Rossinin Tuhkimoon, josta kuultiin ensimmäisen näytöksen ensimmäinen kohtaus sekä Tuhkimon aaria Nacqui all' affanno ja ensemble. Kohtauksissa lauloivat samat solistit kuin yksittäisissä aarioissakin ja lisäksi joukkoon liittyi Tannhäuserissa tenori Topias Lundell.

Ensemblenumeroille annan varsin hyvät pisteet. Heikoimmatkin laulajat tuntuivat nyt saavan tukea muista ja pahin jännitys oli lauennut. Alina Koivula, Annika Leivo ja Lili Machavariani olivat mainio kolmikko (Woglinde, Wellgunde ja Flosshilde) Reininkullassa. Tannhäuserissa miehet kajauttivat yhteislaulunsa komeasti ja vahvasti. Tuhkimon esityksessä oli iloisuutta ja kaunista laululinjaakin. Nimiroolissa ollut Elisabet Petsalo lauloi sävykkäästi.

Pianistina vuorottelivat koko esityksen ajan Laura Kivikoski ja Jenna Ristilä. Toisessa näytöksessä musiikkia johti Markus Lehtinen.

Sibeliuksen laulut päätökseen


28.11.2015 Laululla soivaksi 4 -konsertti Helsingin kaupungintalossa

Sibelius-Akatemian neljän konsertin sarja Sibeliuksen kaikista yksinlauluista sai päätöksensä kaupungintalon juhlasalissa. Ennen konserttia oli mielenkiintoinen keskusteluosuus, jonka aluksi haastateltiin mezzosopraano Erica Backia. Sitten vauhtiin pääsivät herrat Gustav Djupsjöbacka, Erkki Korhonen ja Erik T. Tawaststjerna, joilla olisi varmasti piisannut juttua Sibeliuksesta ja hänen lauluistaan vaikka moneksi tunniksi. Tilaisuuden vetäjänä oli tuttuun tapaan Annika Ollinkari. Korhonen ja Tawaststjerna myös soittivat pianolla näytteitä Sibeliuksen musiikista.

Konsertti oli jaettu neljään osaan vuodenaikojen mukaan. Kevät-osiossa esiintyivät Erica Back, Ruut Mattila, Maiju Vaahtoluoto, Robert Näse ja Laura Mäkitalo. Kesä-osion laulajat olivat Tuomas Miettola, Júlia Heéger, Hannakaisa Nyrönen, Tuuri Dede ja Jussi Vänttinen sekä Vaahtoluoto ja Näse. Lyhyen väliajan jälkeen seuranneessa syksy-osiossa esiintyivät Nyrönen ja Dede sekä Henri Tikkanen. Viimeisessä eli talvi-osiossa lauloivat Nyrönen, Dede, Mäkitalo, Näse, Heéger, Back, Vänttinen ja Tikkanen. Kevät- ja syksy-osioiden pianistina oli Collin Hansen ja kesä- ja talvi-osioiden Gustav Djupsjöbacka.

Ennakkoon ilmoitetuista laulajista oli peräti kolme (Tiina-Maija Koskela, Johanna Isokoski ja Annami Hylkilä) sairastunut. Ohjelma saatiin paikattua ihmeen hyvin paikalla olleilla laulajilla, sillä ainoastaan kolme kappaletta jäi esittämättä. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että ihan kaikkia Sibeliuksen lauluja ei tässäkään konserttisarjassa lopulta kuultu.

Konsertin mielenkiintoisinta antia oli mm. oopperasta Jungfrun i tornet (Neito tornissa) kuultu numero Santa Maria. Sen esitti Júlia Heéger. Alun perin esittäjäksi oli merkitty Annami Hylkilä, joka lauloi osan viime kesänä Kokkolan oopperan produktiossa. Junon aarian Myrsky-näytelmämusiikista lauloi Hannakaisa Nyrönen, joka esitti osan viikko sitten Musiikkitalossa nähdyssä produktiossa. Opusnumeroton Erloschen jäi ikävä kyllä kuulematta, mutta muutamia muita harvemmin kuultuja lauluja oli mukana. Konsertin päätteeksi kuultiin neljä joululaulua opuksesta 1 sekä niiden jälkeen yleisön suosikkitoiveena Var det en dröm? Ylimääräisenä koko solistiporukka lauloi yhdessä sen viidennenkin joululaulun, En etsi valtaa, loistoa.

Konsertin solistit onnistuivat pääsääntöisesti oikein hyvin. Oli ilo kuunnella taitavia ja merkityksellisiä tulkintoja monista lauluista. Pieniä ongelmia oli mm. Robert Näsellä yläsävelien kanssa ja Jussi Vänttisen esitykset jättivät hieman haparoivan maun, mutta kokonaisuus oli mainio. Parhaimman vaikutuksen tekivät Hannakaisa Nyrönen ja Erica Back. Kiitos taas ihanasta iltapäivästä!

perjantai 27. marraskuuta 2015

Waltteri Torikka viihteellä


27.11.2015 Waltteri Torikka konserttisalikiertue 2015:n päätöskonsertti Sibeliustalossa Lahdessa

Tähdet, tähdet -tv-ohjelman voiton myötä melkoiseksi kansansuosikiksi ponnahtanut baritoni Waltteri Torikka on kiertänyt loka-marraskuussa Suomen konserttisaleja. Päätöskonsertti osui Lahden Sibeliustaloon, jonka sali oli myyty loppuun. Suurin osa yleisöstä näytti olevan keski-ikäisiä naisia.

Torikka hurmasi yleisön herttaisella ja luontevalla olemuksellaan, juonnoillaan sekä tietenkin upealla laulullaan. Konsertin ohjelmassa oli viihteellistä musiikkia laidasta laitaan: mm. tangoja, countrya, jazzia, balladeja, musikaalia ja jopa Elvistä! Ja olihan siellä pieni pläjäys oopperaakin, numero Don Giovannista. Lavalla oli 7-henkinen orkesteri, joka vaihtoi sekin suvereenisti tyylistä toiseen.

Hyvä mieli tästä konsertista jäi, vaikka esim. Erinin Vanha sydän ja Jari Sillanpään Valkeaa unelmaa eivät kappaleina ihan kolahda meikäläiseen. Mutta taitavia esityksiä voi kuunnella mistä tahansa genrestä, ainakin kerran...

Itse olen tietääkseni kuullut Torikan laulua ensimmäisen kerran keväällä 2009, jolloin hän lauloi Sibelius-Akatemian oopperan Ariodante-tuotannossa. Händel taipui häneltä hyvin, ja muistan jo tuolloin ihailleeni hänen ilmeikästä, teknisesti varmaa lauluaan sekä myös erinomaista näyttelijäntyötään. Olin varma, että pojasta kuullaan vielä - ja nyt vuosien mittaan onkin ollut mukavaa seurata hänen kehitystään ja kuulla miestä erilaisissa rooleissa. Onnea urallesi, Waltteri!

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Kaartin soittokunta ja Cantores Minores


24.11.2015 Finlandia - sotilasmusiikin perinnepäivän konsertti Sibeliustalossa Lahdessa

Mielenkiintoinen ja minulle uusi kokemus tämä puhallinorkesterin ja "Pikkukanttorien" yhteisesiintyminen. Sama ohjelma oli esitetty eilen Helsingin Musiikkitalossa ja uusittiin nyt Lahden Sibeliustalossa.

Konsertti alkoi Kaartin soittokunnan voimin Aulis Sallisen Palatsirapsodialla, joka on Palatsi-oopperan teemoista koostuva puhallinorkesteriteos. Esityksen johti Pasi-Heikki Mikkola. Kovin oli herkullista, monityylistä ja vaihtelevaa musiikkia, jonka mukaansatempaavaa tulkintaa oli ilo kuunnella.

Puolustusvoimien ylikapellimestari Jyrki Koskinen johti seuraavaksi kaksi Sibeliuksen laulua, joissa solistina oli sopraano Anu Komsi. Kaiuttaren oli puhallinorkesterille sovittanut Pasi-Heikki Mikkola ja Nordenin Riku Huhtasalo. Laulujen jälkeen kuultiin perinnepäivän konserttia varten Ilari Hylkilältä tilattu kolmiosainen teos Into the Wind. Viihdyttävä kappale toi monin paikoin mieleen elokuvamusiikin.

Väliajan jälkeen lavalle saapui myös Cantores Minores ja kapellimestariksi vaihtui Hannu Norjanen. Vuorossa oli John Rutterin Requiemin esitys, jossa Anu Komsi oli sopraanosolistina. Norjasen varma johtaminen nosti Hannu Raijaksen puhallinorkesterisovituksen hienolle tasolle.

Ohjelman päätti Sibeliuksen Finlandia, jonka johti jälleen Koskinen. Hän ei saanut kuorosta kaikkea irti, vaan esitys meni läpilaulamiseksi. Otteet olivat sen näköisiä, ettei Koskisella ilmeisesti ole liiemmin kuoronjohtokokemusta. Musiikkikin oli kovin tasapaksua, eikä dynamiikasta ja sävyistä ollut paljon tietoa. Ylimääräisenä kuultu Sibeliuksen Jääkärimarssi meni suunnilleen saman kaavan mukaan. Hienosäädön voisi aloittaa vaikka siitä, ettei lähes koko kappaletta soiteta samalla voimakkuudella.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Myrskyssä


21.11.2015 Shakespeare-Sibelius: Myrsky (The Tempest) Musiikkitalossa Helsingissä

Sibeliuksen musiikkia Shakespearen näytelmään Myrsky on esitetty kokonaisena hyvin harvoin. Edellisestä näyttämöllepanosta on ties kuinka kauan, sillä aika on ajanut tämänkaltaisen teatterin tekemisen ohi. Muutenkin Sibeliuksen laaja näyttämömusiikkituotanto on painunut osin unholaan. Siksi olikin ilahduttavaa päästä näkemään ja kuulemaan tämä tuotanto, joka toteutettiin Taideyliopiston Sibelius-Akatemian ja Teatterikorkeakoulun sekä Aalto-yliopiston yhteistyö. Tekstiä ja muuta sisältöä oli tosin muokattu, mutta Sibeliuksen musiikki kuultiin kokonaisuudessaan.

Myrsky-produktio oli osa kapellimestari Tuomas Hannikaisen taiteellista tohtorintutkintoa. Hän johti oikein pätevästi ja sai kohtuullisen hyvin pidettyä paketin kasassa. Tämä ei varmastikaan ollut helppo homma, sillä esiintyjiä ja tapahtumia oli jatkuvasti eri puolilla Musiikkitalon konserttisalia. Hannikainen myös esiintyi itse näytelmässä.

Ville Sandqvistin ohjaus oli vaikuttava ja kekseliäs hyödyntäessään monipuolisesti salin kokoa ja eri tasoja. Alussa tapahtumia oli jopa salin ulkopuolella lasien takana. Tarinaan oli lisätty runsaalla kädellä ns. etäännyttäviä repliikkejä, jotka tuntuivat ajoittain jo menevän liiallisuuksiin. Puvustus oli aivan upea ja mm. valaistuksessa oli hienoja yksityiskohtia.

Teatterikorkeakoulun näyttelijät Mari Naumala ja Chike Ohanwe tekivät mahdottoman hienot suoritukset ja saivat ansaitusti suurimmat suosionosoitukset teoksen päätyttyä. Sibelius-Akatemian laulajat tekivät laatutyötä ja olivat yllättäen myös taitavia näyttelijöitä, joilta hoituivat puherepliikitkin. Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri ja vahvistettu kamarikuoro olivat keskeinen osa produktiota.

Runsaat kaksi ja puoli tuntia kului hienon teatterin parissa kuin huomaamatta. Kiitokset tästä kulttuuriteosta, joka sopi Sibeliuksen juhlavuoden ohjelmaksi täydellisesti!

Opiskelijat esittivät parastaan


21.11.2015 Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksen opiskelijamatinea Musiikkitalossa Helsingissä

Olipa mukava puolitoistatuntinen hienon musiikin ja taitavien nuorien esiintyjien parissa! Matinea alkoi J. S. Bachin Gambasonaatilla nro 3 g-molli, jonka esittivät sellisti Leonardo Chiodo ja pianisti Naoko Ichihashi. Viulisti Raffaello Chiodo jatkoi Bachilla ja soitti osia Sooloviulusonaatista nro 3.

Huilisti Janette Leván ja pianisti Naoko Ichihashi esittivät kestoltaan hieman pidemmän kappaleen, joka oli César Franckin Sonaatti huilulle ja pianolle A-duuri. Tämän jälkeen viulisti Emma Mali soitti ensimmäisen osan Tšaikovskin Viulukonsertosta D-duuri pianistinaan Risto Lauriala.

Matineakonsertin päätti pianisti Alicia Ibañez-Resjan, jonka ohjelmana oli kaksi kappaletta: Sibeliukselta Souvenir a-molli ja von Weberiltä Rondo C-duuri.

lauantai 21. marraskuuta 2015

Riemastuttava Nenä

 
20.11.2015 Dmitri Šostakovitšin ooppera Nenä Kansallisoopperassa Helsingissä

Ennen tätä iltaa en ollut nähnyt Šostakovitšin Nenää (ven. Hoc) koskaan näyttämöllä, vaan ainoastaan The Metropolitan Operan Live in HD -lähetyksenä elokuvateatterissa pari vuotta sitten. Pidin tästä Helsinkiin hankitusta Opernhaus Zürichin tuotannosta enemmän. Ohjaaja Peter Stein (uusintaohjaus Georg Rootering) antoi henkilöille ja tapahtumille paremmin tilaa ja kokonaisuus oli jäsentyneempi. Ferdinand Wögerbauerin lavastuksessa ei sorruttu liiallisuuksiin, vaan tuettiin tarinaa tyylillä. Anna Maria Heinrichin puvut olivat tapahtuma-ajan mukaisia. Michael Güttler johti orkesteria, joka pauhasi välillä turhankin voimakkaasti.

Gogolin tekstiin perustuva Nenän libretto on varsin absurdi ja ilmeisen satiirinen. Šostakovitšin aikanaan hyvin moderni ja erikoinen (mukana mm. sahansoittoa) musiikki kuvittaa tapahtumia mainiosti. Väkeä oopperassa riittää, sillä lavalla oli solistit, kuorolaiset, avustajat ja tanssijat yhteen laskien lähes sata henkilöä. Roolien miehityksessä oli onnistuttu hyvin. Vladimir Samsonov Kovaljovina ja Andrei Popov Ivanina saivat ensi-illassa suurimmat suosionosoitukset. Kansallisoopperan oma Jyrki Korhonen onnistui hyvin Jakovlevitšina. Pauliina Linnosaari oli erinomainen nalkuttava Praskovja Osipovna ja Jeni Packalen mainiosti eläytynyt Vanha rouva. Jenni Lättilä ja Margarita Nacér lauloivat kauniisti Podtotšinan ja hänen tyttärensä osat. Erityismaininnan ansaitsee komeaääninen Nicholas Söderlund, joka oman roolinsa lisäksi lauloi tyylikkäästi orkesterimontusta Koit Soaseppin osat.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Ja taas Sibeliusta!


17.11.2015 Satu Jalaksen esitelmä Sibelius säveltäjänä ja isoisänä Musiikkitalossa Helsingissä

17.11.2015 Sibelius neljän ikkunan läpi IV: Sibelius ja saksalainen ekspressionismi -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä

Sibelius-Akatemian Studia Generalia Sibeliana -luentosarjassa kuultiin mestarin tyttärentyttären, viulisti Satu Jalaksen esitelmä. Se oli varsin epäyhtenäinen kokoelma toisaalta henkilökohtaisia tai lähisukulaisten muistelmia "Papasta" ja elämästä Ainolassa sekä toisaalta Sibeliuksen "säveltäjyyden" esittelyä ja kevyttä analyysiä. Esitystä varjostivat pienoiset tekniset ongelmat musiikkinäytteiden soittamisessa sekä esitelmöitsijän papereiden sekaantuminen. Mutta eipä tuo haitannut - hienoa Jalaksen esitelmää oli kuunnella. Sen kruunasivat väliin soitetut kappaleet, joista vastasi Jalaksen lisäksi pianisti Folke Gräsbeck. Jalas soitti isoisänsä lahjoittamalla viululla, jolla tämä sävelsi merkittävän osan teoksistaan. Olipa upea sointi vanhassa pelissä! Mukava oli myös lopun yleisökysymysten osio, jossa Jalas jo muisteli ja keskusteli selvästi vapautuneemmin.

* * *

Pian esitelmän jälkeen alkoi Sibelius neljän ikkunan läpi -konserttisarjan viimeinen osa, jossa peilattiin Sibeliuksen laulumusiikkia saksalaiseen ekspressionismiin - tässä tapauksessa Schönbergin, Bergin ja R. Straussin lauluihin. Konsertissa kuultiin kappaleita myös Yrjö Kilpiseltä, Aarre Merikannolta ja Leevi Madetojalta.

Konsertissa esiintyivät laulajina sopraanot Minna Grönthal, Anna Immonen ja Miina-Liisa Värelä sekä mezzosopraano Maiju Vaahtoluoto ja baritoni Hannu Niemelä. Pianistina suurimman urakan teki Collin Hansen; lisäksi esiintyivät Jacob Lidåkra ja Emilija Rozukaite.

Konsertti yllätti epätasaisuudellaan ja jätti vähän hämmästyneen vaikutelman. Muutamissa kappaleissa tuntui lähes siltä, etteivät nuoret laulajat joko tajunneet mistä teksti kertoo tai eivät ainakaan ilmentäneet sitä mitenkään. Miten osasikin Panin "laulun hurjan villin" tunnelma latistua noin tasapaksuksi? Ja kuinka herttainen hymy kasvoilla sopii kuvaan, kun lauletaan traagisesta kuolemasta? Ja sakkana pohjalla oli kokeneimman konnan, lehtori Hannu Niemelän esitys. Moista horjuvuutta en ole ammattilaiselta kuullut aikoihin, mm. yläsävelien saavuttamisen kanssa oli säännönmukaisesti ongelmia. Mielestäni parhaiten osuudessaan onnistuivat Vaahtoluoto ja Värelä - joskin Värelällä oli kovasti paljon oopperamaisia elkeitä ja fraseerausta, joka ei ehkä sopinut ihan täydelleen ainakaan kaikkiin hänen esittämiinsä Sibeliuksen lauluihin.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Niin kuka ihmeen Ann-Elise Hannikainen?


17.11.2015 Markus Virtasen ooppera Säveltäjä Ann-Elise Hannikainen Helsingin Konservatorion konserttisalissa

Täytyy heti tunnustaa tietämättömyyteni: Nimi Ann-Elise Hannikainen ei sanonut minulle mitään ennen kuin kuulin tästä oopperaproduktiosta. Enkä usko olevani ainoa, joten teoksen alaotsikko Ooppera unohdetusta elämästä on hyvin osuva. Hannikaisen lupaava ura pianistina katkesi nivelreumaan ja vaihtui säveltäjän työhön espanjalaisen Ernesto Halffterin kumppanina. Suomessa Hannikaisen musiikkia on kuultu varsin vähän, ehkä johtuen Seppo Heikinheimon teilaavasta kritiikistä 1970-luvulla.

Virtasen ooppera oli positiivinen yllätys musiikillisesti. Pieni orkesteri loihti Martti Laitisen johdolla ilmoille monenlaisia sävyjä ja tunnelmia. Libretossa oli ajoittain kömpelyyksiä, mutta eivät ne kokonaisuutta kaataneet. Ida Heimonen oli ohjannut näppärän ja toimivan kokonaisuuden, johon kuului mm. erikoinen jakso, jossa esittäjät pohtivat koko oopperan mielekkyyttä ja oikeutusta.

Ann-Elise Hannikaista eri tilanteissa tai rooleissa esitti peräti viisi naista (Satu Honkala, Niina Laitinen, Johanna Lesonen, Varvara Merras-Häyrynen ja Anna-Maija Perttunen), jotka olivat usein samanaikaisesti lavalla. Niina Laitinen oli sairastunut, joten hän ainoastaan näytteli lavalla ja osuuden lauloi sopraano Pirjo Leppänen orkesterimontusta. Ainoan miesroolin Isänä ja Halffterina lauloi varsin tyylikkäästi Simon Barrad. Toimittajan puheroolissa nähtiin Väinö Makkonen. Esityksessä oli mukana myös joukko tanssijoita.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Barokkimusiikin ihanuutta koko rahan edestä


15.11.2015 Helsingin barokkiorkesteri ja EMO Ensemble, joht. Skip Sempé, sol. Valer Sabadus, kontratenori Musiikkitalossa Helsingissä

HeBO tarjosi Skip Sempén johdolla aivan upean, yli kaksi tuntia kestäneen konsertin. Ohjelma sisälsi musiikkia Purcellilta, J. S. Bachilta, Händeliltä ja Vivaldilta. Laulusolistina oli kontratenori Valer Sabadus, jota en itse ole päässyt aiemmin kuulemaan livenä. Hyvää kannatti odottaa, sillä hänen kuulas, herkkä, sävykäs ja tavattoman kaunis äänensä hyväili kokonaisvaltaisesti. Tosin kaikkiin osiin salia solistin hennohko ääni ei kuulemma oikein tahtonut kuulua.

HeBO:kin oli aivan mahdottoman hyvässä iskussa - jopa niin, että kapellimestari seurasi useissa kappaleissa vain vierestä ja antoi musiikin kulkea soittajien ehdoilla. Instrumentaalikappaleina esitettiin mm. Bachin Brandenburg Concerto IX D-duuri sekä Händelin Hornpipe & Largo B-duuri. EMO Ensemble lauloi muutamassa numerossa oikein pätevänä kuorona, vaikka joku horjahdus tenoripuolella sattuikin.

Konsertti oli ensimmäinen HeBO:n lanseeraamassa uudessa Huippusolistit-sarjassa, jossa saamme Helsinkiin pari kertaa vuodessa huipputason laulajavieraita. Keväällä 2016 Musiikkitaloon saapuu tenori Werner Güra ja syksyllä 2016 mezzosopraano Joyce DiDonato. Aivan mahtava avaus HeBO:lta! Sarjan avauskonsertin onnistumisesta kertoo osaltaan myös yleisön määrä, sillä Musiikkitalon konserttisali oli lähes täynnä.

Klassisromanttinen iltapäivä


15.11.2015 Metropolia-ammattikorkeakoulun klassisen musiikin matineakonsertti Hakasalmen huvilassa Helsingissä

Metropolian kolmevarttinen ilmaiskonsertti veti Hakasalmen huvilan musiikkisalongin täyteen väkeä. Kuulimme aluksi Julia Kontion (klarinetti) ja Sebastian Brennerin (bassoklarinetti) esittämänä Beethovenin Duon No. 1 C-duuri. Seuraavaksi kolme kitaristia (Henrik Holmström, Marco Ricciardone ja Teuvo Taimioja) soittivat kitaratriolle sovitetut kappaleet: Enrique Granadosin Danza española ja Isaac Albénizin Rumores de la Caleta. Päätösnumerona kuultiin Dvořákin Terzetto C-duuri. Sen soittivat viulistit Veera Kuusirati ja Maria Kitaeva sekä alttoviulisti Ants Vahter.

Piilokuva Jean Sibeliuksesta


14.11.2015 Schh! eli Ihana olento -musiikkidraama Aleksanterin teatterissa Helsingissä

Juha Siltasen käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä oli alaotsikkonsa mukaisesti piilokuva Jean Sibeliuksesta. Esityksessä kolme naista (Leena Nuora, Jaana Pesonen ja Mervi Takatalo) kävivät Sibeliuksen pään sisällä ja myös Ainolan alakerrassa pohdintaa ja keskustelua. Siltanen oli luonut monikerroksista ja monenlaisia merkityksiä sisältävää draamaa, jota Avanti!-kamariorkesterin (joht. Janne Nisonen) soittamat, oivallisesti valitut Sibeliuksen kappaleet täydensivät. Osa musiikista soitettiin äänitteiltä. Livenä kuultiin kantaesitys Magnus Lindbergin kamariorkesterille sovittamasta Capricciettosta. Mezzosopraano Monica Groop käväisi lavalla esittämässä tyylikkäästi laulun De trenne blinda systrar. Kehuja pitää antaa myös Jouko Laivuoren herkästä pianismista. Hieno esitys, jossa oli mukana pari hauskuuttavaa yksityiskohtaakin - selvisi mm. se, mitä kahdeksannelle sinfonialle oikeasti tapahtui!

lauantai 14. marraskuuta 2015

Sibeliuksen salongissa 1


13.11.2015 Sibelius-salonki 1 -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä

Sibelius-Akatemian ylenpalttinen Sibelius-juhlavuoden tarjonta jatkui salonkimusiikin konsertilla. Pääosassa olivat pienet pianokappaleet (joista monet ovat nykyisin konserttiohjelmissa melkoisia harvinaisuuksia), mutta vähän laulumusiikkia ja viuluakin oli saatu mukaan.

Konsertin aloitti Juhani Lagerspetz Kuusen (Granen) varhaisversiolla sekä Kahdella rondinolla (op. 68). Seuraavaksi Mariola Aniolek esitti hauskasti pukeutuneena Florestanin pienillä välijuonnoilla. Baritoni Petteri Salomaa vetäisi sävykkäästi kolme laulua (Under strandens granar, Drömmen ja Till Frigga) pianistinaan Fanny Söderström. Hienoa tulkintaa, mutta aivan parhaassa laulukunnossaan ei Salomaa tuntunut olevan. Ensimmäisen puoliskon päätti Ilmo Ranta, joka soitti kokoelman romanttisia, jopa hempeitä ja kepeän tanssillisia kappaleita: Andantino, Sonnet, Scène romantique, Valse lyrique ja Neljä lyyristä kappaletta pianolle. Näissä kuultiin myös pari aikaisempaa tai käsikirjoitusversiota.

Väliajan jälkeen Emma Koponen soitti opuksesta 75 osat När rönnen blommar, Björken ja Granen. Kovin oli taitavaa ja sävykästä soittoa. Mutta vielä paremmaksi pani Juho Lepistö, joka esitti opuksesta 24 osat 2-4 eli Romanssi A-duuri, Capriccio ja Romanssi d-molli. Aivan huikean hieno esitys nuorelta pianistilta! Tätä seurasi Neljä kappaletta pianolle ja viululle op. 115. Sen esittivät vakaasti Tatu Eskelinen ja HKO:n viulisti Eriikka Maalismaa. Päätösnumerona oli Viisi karekteristista kuvaa pianolle op. 103, jossa Juhani Lagerspetzin pianismi oli todella nautittavaa ja puhuttelevaa.

tiistai 10. marraskuuta 2015

Pitkäveteinen Norma


10.11.2015 Elokuvissa: Vincenzo Bellinin ooppera Norma Gran Teatre del Liceusta Barcelonasta

Barcelonan Liceu-teatterin tuotanto Bellinin Normasta oli ohjattu ja ylöspantu hyvin perinteiseen, jopa tylsähköön tyyliin. Kun tähän vielä yhdistetään verkkaisesti etenevä ja melko tapahtumaköyhä tarina, niin pitkästyminen oli lähellä. Onneksi kaunis musiikki ja monet herkulliset bel canto -aariat jaksoivat pitää mielenkiinnon yllä.

Norman vaativassa osassa oli Sondra Radvanovsky. Hänen laulunsa oli voimakasta, linjakasta, teknisesti moitteetonta ja erilaisia sävyjäkin löytyi. Pollionen osan lauloi kauniisti Gregory Kunde, mutta hänelle en anna paljonkaan näyttelijäpisteitä. Muista rooleista mainittakoon Ekaterina Gubanova Adalgisana ja Raymond Aceto Orovesona. Liceun kuoro lauloi iskevästi ja väkivahvasti, mutta orkesteri vaikutti paikoin vähän ponnettomalta. Tämä oli varmaankin kapellimestari Renato Palumbon ansiota.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Liediä Kirpilässä


8.11.2015 Liedkonsertti Taidekoti Kirpilässä Helsingissä

Mezzosopraano Jeni Packalén ja pianisti Marko Hilpo olivat tämänkertaisen Kirpilän liedkonsertin esiintyjät. Loppuunmyydyn konsertin aluksi taiteellinen johtaja Ilmo Ranta kertoi hieman konserttisarjan taustasta ja esitteli kuultavat teokset. Ohjelmassa oli kaksi laulusarjaa: Schumannilta Frauenliebe und Leben ja Mahlerilta Lieder eines fahrenden Gesellen.

Packalénin kaunissävyistä ääntä oli ilo kuunnella. Hän tavoitti hienosti laulujen erilaisia tunnelmia ja ilmensi niitä myös kasvoillaan. Ääntämys oli lähes kauttaaltaan hyvin selkeää, joten laulujen sisältöä pystyi seuraamaan ilman käsiohjelmaakin. Muutamassa kohdassa sanat tosin menivät vähän sinne päin, eli laulettu ei aivan vastannut oikeaa runotekstiä.

Hilpo soitti sinänsä moitteettomasti, mutta jokin tässä yhtälössä ei vaan toiminut kiitettävän arvoisesti. Tekstiä tukevat sävyt jäivät mielestäni monin paikoin vajaiksi, mutta ehkä enemmänkin häiritsi se, että laulaja ja pianisti eivät vaikuttaneet olevan "yhtä" - siis taideteoksen tasaveroisia tulkkeja. Mahtoiko syynä olla se, ettei Packalénilla ja Hilpolla ole riittävästi yhteistä liedtaivalta takana, jolloin tiettyä "yhteenhitsautumista" ei vielä ole tapahtunut? En tosiaankaan tiedä, tämä on vain arvailua...

Musiikkisatiiri Neuvostoliitosta (ja vähän Venäjästäkin)


7.11.2015 Suuri ja mahtava -musiikkisatiiri Musiikkiteatteri Kapsäkissä Helsingissä

Markus Leikolan käsikirjoittama ja Paavo Kerosuon ohjaama Suuri ja mahtava kahlasi parissa tunnissa läpi Neuvostoliiton historian merkkipaaluja ja mielettömyyttä. Valtion hajoamisen jälkeen osansa sai myös nykyinen Venäjä. Henkilöhahmoina nähtiin ja kuultiin lähinnä itänaapurimme johtajia sekä lisäksi mm. Trofim Lysenko, Andrei Saharov sekä kosmonautit Gagarin ja Komarov.

Esitys hyödynsi paljolti venäläisiä tunnettuja lauluja, jotka oli sanoitettu uudelleen. Näissä kuultiin monia hykerryttäviä oivalluksia. Leikola oli kirjoittanut muutenkin ihan nokkelan kokonaisuuden, joka oli kaikessa piruilussaan ja satiirissaan aika lempeä. Esityksen lopussa sävy muuttui selvästi, kun Putin esitettiin tunteettomana murhaajana.

Suuren ja mahtavan taitavina esiintyjinä nähtiin ja kuultiin Paavo Kerosuo, Antti Korhonen, Lotta Kuusisto, Kaija Kärkinen ja Tommi Lindell.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Vanhanaikainen Tannhäuser


7.11.2015 Elokuvissa: Richard Wagnerin ooppera Tannhäuser The Metropolitan Operasta

Metropolitanin Live in HD -sarjassa oli vuorossa Tannhäuserin encore-esitys, jonka johti pyörätuolistaan James Levine. Musiikki oli (tietenkin) upeaa ja nautinnon kruunasivat huippusolistit: tenori Johan Botha nimiroolissa ja sopraano Eva-Maria Westbroek Elisabethina. Myös muut roolit oli miehitetty ensiluokkaisesti (mm. mezzo Michelle DeYoung Venuksena, baritoni Peter Mattei Wolframina ja basso Günther Groissböck maakreivi Herrmannina).

Lavasteet olivat Metin tapaan näyttävät, mutta Otto Schenkin ohjaus oli melkoinen mahalasku. Näin vanhahtavaa, tylsää ja mitäänsanomatonta ohjausta en ole hetkelleen nähnyt. Ymmärsin olla syyttämättä ohjaajaa, kun kuulin produktion valmistuneen vuonna 1977! Melkoista museokamaa meille siis tarjottiin, ja sen kyllä huomasi. Metin konservatiivisuus on tunnettu tosiasia, mutta aika ajoin voisi klassikkojenkin ohjauksia päivittää...

perjantai 6. marraskuuta 2015

Ooppera itsemurhasta


6.11.2015 Olli Kortekankaan ooppera Oma vika Manillan Vanhassa Viinatehtaassa Turussa

Baritoni Sauli Tiilikaisen tyttären itsemurha johti aiheen pitkäaikaiseen työstämiseen ja päiväkirjamerkintöihin, jotka toimivat Michael Baranin kirjoittaman libreton pohjana. Monologioopperan Oma vika sävelsi Olli Kortekangas. Baran vastasi myös ohjauksesta ja Jukka Nykänen pienen orkesterin johtamisesta.

Ooppera muodostuu 13:sta kohtauksesta, joissa Tiilikainen käy läpi muistojaan ja tunteitaan, jotka vaihtelivat syyllisyydestä vihaan. Loppu oli kuitenkin valoisa, sillä päällimmäiseksi jäivät kauniit muistot ja rakkaus. Vanhan konkarin ääni oli hyvässä iskussa ja vaikean aiheen käsittelyyn syntyi koskettavuutta yleisölle välittyvän omakohtaisuuden kautta. Kortekankaan musiikki oli jäntevää, tilannetajuista ja joskus humorististakin.

Oma vika oli sopraano Päivi Nisulan johtaman Saaristo-oopperan tuotanto. Onnittelut puhuttelevasta ja kunnianhimoisesta, hienosta produktiosta. Jatkakaa hyvää työtänne!

Rautavaaran ja Sibeliuksen lauluja


5.11.2015 In my beloved's garden: Rautavaara ja Sibelius laulussa -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä

Tämä Sibelius-Akatemian konsertti oli pianisti Aura Gon tohtorintutkintoon kuuluvan konserttien sarjan kolmas. Konsertissa kuultiin Rautavaaran ja Sibeliuksen lauluja Gon pianosäestyksellä sekä muutama Sibeliuksen pianokappale.

Ohjelma alkoi Rautavaaran Die Liebenden -sarjalla (Rakastavat), jossa laulusolistina oli sopraano Jenni Lättilä. Väliin kuultiin Sibeliuksen Kyllikki, kolme lyyristä pianokappaletta (op. 41) ja tämän jälkeen baritoni Juha Kotilainen lauloi seitsemän Sibeliuksen laulua opuksista 13, 50 ja 57.

Väliajan jälkeen jatkettiin kahdella Rautavaaran laulusarjalla: Matka-sarjan solistina oli Kotilainen ja I min älsklings trädgård -sarjan solistina Lättilä. Näiden jälkeen kuultiin pianokappaleena Sibeliuksen Nocturne (op. 24 no. 8). Lättilä jatkoi kolmella laululla Sibeliuksen opuksesta 90 sekä Kaiuttarella (op. 72 no. 4). Konsertin päätti Kotilainen numeroilla Ikävyys ja Sydämeni laulu Rautavaaran oopperasta Aleksis Kivi.

Ohjelma oli nautittava kokonaisuus, jonka olennainen osa oli Aura Gon sisäistynyt ja yllättävän tunteikas pianismi. Temperamenttia löytyi monessa kappaleessa yllin kyllin ja joskus se saattoi mennä pateettisuuden puolelle. Lättilä onnistui osuudessaan hyvin, joskin Die Liebenden -sarjan hän lauloi kovin voimakkaalla ja jopa robustilla otteella. Wagneriaaniset oopperasävyt olisi voinut jättää tässä kohdassa vähemmälle ja tulkita laulut herkemmin. Sibeliuksen lauluista Lättilä teki hyvin kauniit tulkinnat. Myös "vanha kettu" Kotilainen oli mainiossa iskussa ja hänen baritonaalista voimaansa oli hieno kuunnella monissa Sibeliuksen kappaleissa (esim. Under strandens granar). Aleksis Kivi -oopperan lauluista löytyi herkkää tunnelmointiakin.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Unholaan painuneiden herrojen musiikkia


31.10.2015 Sibelius ja hänen opettajansa -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä

Sibelius-Akatemian konsertissa tutustuttiin Jean Sibeliuksen sävellyksen ja musiikin teorian opettajista neljään keskeisimpään. He ovat Martin Wegelius (Helsinki), Albert Becker (Berliini) sekä Robert Fuchs ja Karl Goldmark (Wien).

Konsertti alkoi Wegeliuksen teoksella Minnen från en dag i Sachsiska Schweiz (Tre fantasistycken) vuodelta 1872. Pianisti Joel Papinoja soitti kappaleen vauhdikkaasti, mutta sävyjä löytäen ja monia detaljeja hienosti korostaen. Wegeliukselta kuultiin myös kolme laulua, jotka esittivät sopraano Saara Kiiveri ja pianisti Ilmo Ranta. Näiden jälkeen Ranta soitti Wegeliuksen sovituksen uusimaalaisesta kansanlaulusta O tysta ensamhet ja perään hänen säveltämänsä fughettan samasta aiheesta. Laulusäveltäjänä Wegelius ei näiden näytteiden perusteella tehnyt suurta vaikutusta, mutta muut kappaleet olivat oikein tyylikkäitä ja ammattitaitoisia.

Ilmo Ranta jatkoi soittamalla Sibeliuksen pianosovituksia suomalaisista kansanlauluista. Ennen väliaikaa kuultiin vielä Beckerin Sonaatti pianolle f-molli, jonka soitti Kiril Kozlovsky. Ja nyt oli kappaleessa menoa ja meininkiä, jota Kozlovskyn temperamenttinen tulkinta oikein korosti.

Konsertin jälkipuoliskon avasi Fuchsin Fantasiestücke op. 78 sellolle ja pianolle. Kuulimme siitä osat 4, 5 ja 7 pianisti Ilmo Rannan ja sellisti Inkeri Eirolan esityksenä. Oikein hyväilevää ja tunnelmallista, romanttista musiikkia! Seuraavaksi oli jälleen vuorossa lauluja Kiiverin ja Rannan esityksenä: Fuchsin Seliger Tod, Sibeliuksen Die stille Stadt ja Goldmarkin Befreit. Rannan kokemus ja osaaminen liedpianistina kuului hyvin, mutta Kiiverin äänenväristä ja vibratosta en vaan pitänyt näissäkään kappaleissa.

Konsertin päätti nuorten soittajien duo: viulisti Abel Puustinen ja pianisti Aleksei Zaitsev soittivat ensi Goldmarkin Balladen ja lopuksi Sibeliuksen kappaleen Zwei ernste Melodien. Näissä kuultiin herkkää musisointia ja tyylikästä yhteispeliä.

1700-luvun lopun musiikkia Kauniaisissa


31.10.2015 Essi Luttinen, mezzosopraano, Anna Kuvaja, fortepiano ja Zetes-kvintetti Kauniaisten kirkossa

Toiseenkin Kauniaisten musiikkijuhlien konserttiin ehdin tänä vuonna. Iltapäivän konsertissa Kauniaisten kirkossa esiintyivät aina niin hurmaava Essi Luttinen, Anna Kuvaja fortepianon ääressä sekä Zetes-kvintetti (Pauliina Fred, huilu; Anna Starr, oboe; Markus Kaarto, klarinetti; Jani Sunnarborg, fagotti ja Tommi Hyytinen, luonnontorvi).

Konsertti alkoi aarialla J. C. Bachin oopperasta Temistocle. Tätä seurasi Mozart-osuus: Cherubinon aaria Non so più cosa son oopperasta Figaron häät, Kvintetto pianolle ja puhaltimille Es-duuri, Sextuksen aaria oopperasta Tiituksen lempeys sekä Andante huilulle ja pianolle C-duuri.

Lopuksi saatiin vielä kaksi oopperanumeroa: Cavatina J. C. Bachin oopperasta Carattaco ja Celian aaria Haydnin oopperasta La Fedeltà premiata. Ylimääräisenä kuulimme Figaron häistä Cherubinon toisen aarian Voi che sapete.

Konsertti oli herkkua alusta loppuun saakka. Luttinen hallitsi tyylin ja instrumenttinsa täydellisesti. Kuvaja taikoi fortepianosta kauniita sävyjä, vaikka hento instrumentti meinasikin ajoittain peittyä muiden alle. Zetes-kvintetin soittajat olivat rautaisia ammattilaisia, joiden yhteismusisointi Mozartin kvintetossa oli riemastuttavaa kuultavaa. Lisää tällaista ja suuremmilla lusikoilla!