keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Ensimmäinen kertani: Johann Adolph Hassen ooppera


28.2.2017 Johann Adolph Hassen ooppera Piramo e Tisbe Theater an der Wienissä

Saksalainen Johann Adolph Hasse (1699-1783) on ollut minulle nimenä tuttu säveltäjä, mutta tietääkseni en ollut ennen tätä iltaa kuullut lainkaan hänen musiikkiaan livenä. Tämä puute olikin syytä paikata, sillä Hasse oli merkittävä säveltäjä, joka vaikutti suuresti mm. opera serian kehitykseen. Theater an der Wienissä esitettiin konserttiversio hänen oopperastaan Piramo e Tisbe (Pyramos ja Thisbe) vuodelta 1768. Oopperan pohjana oleva babylonialainen tarina päätyi Ovidiuksen Muodonmuutoksia-runoelmaan. Hassen intermezzo tragico syntyi aikana, jolloin lajityyppi oli jo katoamassa näyttämöiltä.

Hampurin lähellä syntynyt Hasse sai säveltäjäoppinsa Italiassa mm. Alessandro Scarlattilta, mikä ehkä kuuluu myös Piramo e Tisben musiikissa. Kaikkiaan Hasse sävelsi 120 oopperaa(!) ja mittavan muunkin tuotannon, mutta ikävä kyllä suurin osa teoksista tuhoutui preussilaisten piirittäessä Dresdeniä vuonna 1760.

Hassen ura oli alkanut laulajana mm. Hampurin Oopperassa ja jatkui säveltäjänä Napolissa, mutta saavutti eräänlaisen huippunsa Dresdenin hovin Kapellmeisterina vuodesta 1731 alkaen ja Oberkapellmeisterina vuodesta 1747. Hasse vaikutti Dresdenissä muodollisesti vuoteen 1763 saakka, vaikka kiersikin vuosikymmenten aikana ahkerasti Euroopassa ja saavutti suurta suosiota oopperoillaan mm. Wienissä, Pariisissa sekä eri puolilla nykyistä Italiaa ja Saksaa.

Hasse muutti Wieniin 1760 ja pysyvästi 1764, kun Dresdenin-pesti päättyi. Säveltäjä oli keisarinna Maria Theresan suosikki. Kaupungissa puhalsivat mm. Gluckin reformaatiotuulet (Orfeo ed Euridice oli kantaesitetty Wienissä 1762), eivätkä Hassen vanhanaikaisiksi koetut opera seriat enää herättäneet laajaa kiinnostusta. Piramo e Tisben (1768) pitikin olla miehen viimeinen ooppera, jossa hän yritti uudistaa ilmaisuaan. Maria Theresa suostutteli kuitenkin Hassen kirjoittamaan vielä Ruggieron (1771). Vuonna 1773 Hasse muutti Venetsiaan viimeisiksi kymmeneksi elinvuodekseen toimien siellä opettajana ja säveltäen kirkkomusiikkia.

Minuun Piramo e Tisben musiikki teki ristiriitaisen vaikutuksen. Ehkä siinä kuului vanhan miehen epätoivoinen yritys luoda jotain, joka ei ollut hänen ominta itseään. Eräänlaista välitilamusiikkia, mutta kyllähän tätä vajaan kaksi tuntia mielellään kuunteli. Orkesterina oli Europa Galante perustajansa Fabio Biondin johdolla. Biondi myös soitti itse viulua. Tasokkaina solisteina kuultiin Desirée Rancatore (Tisbe), Vivica Genaux (Piramo) ja Emanuele D’Aguanno (Tisben isä). Genauxin ääni oli aluksi liialti ”maskissa”, mutta onneksi laajeni myöhemmin. D’Aguannon laulussa häiritsi ajoittain tukeva nasaalisointi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti