torstai 30. maaliskuuta 2017

Kuka tuntee Catalanin oopperoita?


29.3.2017 Alfredo Catalanin ooppera La Wally Volksoper Wienissä

Nuorena kuollut italialainen Alfredo Catalani (1854-1893) ehti säveltää kuusi oopperaa. Näistä viimeinen on La Wally, joka sai ensi-iltansa Milanon La Scalassa 1892. Oopperaa esitetään nykyisin hyvin harvoin, ja vielä suurempi harvinaisuus on säveltäjän viimeistä edellinen ooppera Loreley. Neljä ensimmäistä Catalanin oopperaa ovat käytännössä painuneet kokonaan unohduksiin.

Aron Stiehl oli tehnyt Wienin Volksoperiin hyvän veristisen ohjauksen. Sen sijaan Frank Philipp Schlößmannin moderni lavastus oli aivan käsittämätön, eikä sopinut lainkaan yhteen Franziska Jacobsenin perinteisen puvustuksen kanssa.

Catalanin musiikki vaikutti 1. ja 2. näytöksen ajan jotenkin valjulta ja värittömästi orkestroidulta. Ehkä tämä oli tarkoituksellinen tehokeino, sillä 3. ja 4. näytöksessä meno parani ja vauhdikkaassa musiikissa oli ytyä. Kapellimestari Marc Piollet teki orkesterinsa kanssa hyvää työtä. Kuoro lauloi komeasti, mutta pieniä ajoitus- ja yhtenäisyysongelmia huomasin useita kertoja.

Solisteista Kurt Rydl oli vaikuttava ja vahvaääninen Stromminger. Hänen tyttärensä Wallyn osassa oli viehättävä Astrid Kessler, joka kävi oopperan näytösten aikana läpi melkoisen muodonmuutoksen. Tämä ei rajoittunut vain ulkoiseen olemukseen ja näyttelemiseen, vaan kuului myös äänessä. Hagenbachin osan laulanut Endrik Wottrich oli ilmeisesti sairaana, sillä viimeisessä näytöksessä hänen äänensä säröili muutaman kerran pahasti. Pienen köhimisen jälkeen hän sai kuitenkin paketin auttavasti kasaan ja sinnitteli loppuun saakka. Morten Frank Larsen oli nahjusmainen Gellner ja Daniel Ohlenschläger monien kohtausten statistina kummitellut sotamies. Beate Ritter oli uskottava housuroolissaan nuorena Walterina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti